Päivä 30: Valinnainen kuva

30 päivää 30 kuvaa haasteen loppuun tämä valinnainen kuva.

Joo. Tämän kuvan asioista olen tuplailoinen. Pitkästä aikaa olin lenkillä ja oivalsin juuri miten kivaa on kuunnella musiikkia liikkuessa. Aiemmin ihmettelin miksi ihmiset haluavat kuunnella jotain liikkuessaan, mutta tämän kertakokeilun jälkeen olen jo koukussa. Homma ei ole enää yhtään niin tylsää ja totista hyvä musiikin kanssa. Mii laiks. Paljon.

Haaste on nyt ohi, joten hyvää vappua vaan kaikille.On ne enforfiinit sitten ihania aineita. :))

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Tämä on se paha puoli, kun on itse aina kameran takan. Koskaan ei ole omia kuvia, no tämän 22.4.2011 otettu kuva ja tämä uudempaa ei varastosta löydy. Tylsää. Tiedän.

Päivä 28: Sää

Pori 22.4.2011

Turku 23.4.2011

Päivä 27: Teema "Kaksi"

Päivä 26. Tämä naurattaa aina

Muumibokserit. Tarvitseeko sanoa enempää...

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

On myös aikaa harrastaa rengaskelluntaa.

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

Kuvassa on minulle tärkeä paikka, höystettynä jollain muullakin tärkeällä asialla.

Päivä 23: Kesäkuva

Viimeisiä jääkimpaleita viedään, meri alkaa jo vapautua jäistään. Kesä tulee. :)

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Kahvilla ja Pepsi Maxilla pärjään riippuvuuksieni suhteen. Onneksi. Kuvat on napsittu hylätyn kaupan seiniltä Satakunnassa pääsiäisturneella.  

Päivä 21: Kun olin pieni

Oli vielä T-ryhmän kauppoja.

Päivä 20: Teema Erilaiset

Jep, ei mennyt ihan putkeen meikäläisellä tämä pääsiäisruohon kasvattaminen. Tipu joutuu nyt odottelemaan ruohon kasvamista pääsiäisen yli, joten ei ihmekkään jos ilme on vähän kurja. Ei se ole pienen tipun paikka mullikkolla vartoa, tunnen kyllä piston sydämessäni.

Hyvää Pääsiäistä :)

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 18: Tunteet

On valitettavasti välillä tätäkin

Päivä 17: Hetki

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Juuri äsken omin käsin napattu otos juuri suihkusta tulleesta Neidistä keittiön pöydän äärellä aamukahvilla. Se varmaan selittää niin asusteen kun tukan takkuisuudenkin, kuin kuvan laadunkin. Mallin ulkonäölle ei nyt muutenkaan mitään voi, mutta kukkiihan se on perunakin. ;)

Päivä 15: Rakkautta

 Jos tätä pussaisi niin löytyisikö se prinssi tai prinsessa, onnellinen loppu ja puolivaltakuntaa. Niin ja se rakkaus myös. Jäi  kokeilematta tällä kertaa...

Päivä 14: Talvikuva

Tätä se talvi oli, ei suinkaan ainaista ihanuutta, loistavia hankia ja kirkkaita kelejä. Taivas oli valmis satamaan taas uutta lunta ja sitkeä avantouimari meni pakkasta pelkäämättä rohkeasti veteen. Vain lumiukko ja minä kyttäsimme nouseeko se nainen enää merestä.
Muistan tätä kuvaa ottasessani sen älyttömän vitutuksen ja pakonomaisen tunteen. Kun on pakko ottaa muutama kuva vaikkei huvita kun nyt täällä kerta olen ja vaikka kylmää ja tuulee ja pimeänkin tulee... MURRR.Minä en ollut tuolloin parhaimillani, eikä talvikaan sen puoleen. Hah, mutta nyt talvi on takana.

Lälläälää...

Päivä 13: Teema "valoa"

Naps poikki meni se työkalu. Jokainen löytäkööt sen valon nyt mistä haluaa. ;)

Päivä 12: Arkeni

Ilman näitä tavaroita arkisesta aamusta tai ainakin tulevasta työpäivästä tulisi aika surkeaa. Tapanani on kasata tavarat illalla eteisen lipaston päälle odottamaan aamun lähtöä, joten siinä ne nyt odottavan huomisen lähtöä. Olo olisi kovin orpo jos näistä jotain jäisi pois. Tuntisin oloni alastomaksi, jos vakiosormukset, kello tai riipus puuttuu. Ilman autoa elämä olisi hieman hankalempaa,  toki työmatka taittuisi muutenkin tarpeen vaatiessa. Puhelimista työkännykkän unohtaminen kotiin olisi erittäin paha juttu. Omaa kännykkää ilman voisin toki olla, mutta kellon kuuluu olla vasemmassa ranteessa ja sormusten vasemmassa peukalossa ja oikeassa nimettömässä. Kodin avainten unohtaminen tietäisi myös kulunvalvonnan/työaikaleimausten katkeamista töissä, joten sitäkään avainnippua ei ole syytä unohtaa. Kalenteri löytyy onneksi molemmista kännyistä, joten sen unohtaminen olisi varmaan kaikkein vähinten arkea haittaava tekijän. Uskomaton rojumäärä. Tarvitaanko tätä kaikkea todella? :(


(Kuvaa on hieman lavatettu. Siirsin yhden tuikkukynttiläkipon  10 senttiä vasemmalle ja usein oma kännykkä on yön latauksessa joko tuossa, tai yöpöydälläni. Muuten kuva on kovin oikeaa arkea vastaava.)

Päivä 11: Hullua

Säästäväinen Neiti menee kauppaan ja bongaa moisen ihmeellisyyden halavalla. Reilun euron hintaan lähtee ainekset maustekakkuun tyyliin "lisää vain vesi". Tätähän täytyi siis kokeilla edes kerran elämässä. Ja kun se oli halpa, siis Sulo Vilen-oireyhtymä jylläsi pahimman kerran.

Noin 50 minuutin jälkeen leipomus oli valmis ja Kakku oli hyvää ja maukasta. LIsäsin ohjeen mukaan vain vettä ja pienen lirauksen öljyä "täyteläisen maun" aikaansaamiseksi.

Ja sotku leipomisen jälkeen oli valtaisa. Miten kukaan voi sotkea siistin keittiön näin täydellisesti yhden pahvipurnukkakakun takia. ( No paiston kyllä myös samaan sotkuun lounaaksi kalaruokaa).  Tämä jos mikä on hullua. Ei mikään ihme, että yksin asuva Neiti ei kovinkaan usein jaksa leipoa kun jäljet ns. feikkileipomisestakin on jo tällaista.