Ei tarvitse miettiä miksi otsaani on ilmaantunut ällöttävä pystyryppy. Se on se kaikki tämä kulmien kutristelu ja naaman alaspäin vääntely jättänyt jo jälkensä, tummista silmien alusista puhumattakaan. Onneksi viikonloppu oli ihan leppoisa ja tasainen, tietyt prosessit etenivät pikkuhiljaa mutta vakaasti. Oli kaikenlaista asioiden "henkistä rakentamista ja purkamista", mutta hyvä tästä vielä tulee.
Lauantai meni seikkaillessa Kuopiossa ja sunnuntaina "edustehtävissä" eräillä jossain määrin töihin liittyvillä messuilla. Tulisukarapujen populaatio on nyt harvennettu mukavasti ja uudet laumat asuvat tällä hetkellä Juvalla ja Kaavilla. Moisille vipottelijoille tuntuisi olevan kysyntää enemmänkin, siinä sitä taas on kilohinta kohdillaan niillä öttiäisillä.
Ja kyllä. Odotan pääsiäistä, odotan kauniita keväisiä kelejä, rahkapiirakka, hyvää ruokaa, reissuja vapaata aikaa ja kaikenlaista tohuamista. Kenties mukaan mahtuu jokunen uuden ihmisen tapaaminenkin. Eikä haittaa, vaikkei keli nyt niin keväinen olisi kunhan on vapaata ja rauhaa. Olen sen kyllä ansainnut, viime aikojen tunnekuohut ovat taas verottaneet kohtalaisen paljon energioita ja jaksamista. Nyt on sen lataamisen aika. Ehdottomasti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti