Pälpätystä

Takana on ihana pääsiäinen. Pelkästään kesäiset upeat kelit pistivät suurpielet hymyyn, mutta oli Pori-Turku vierailussa muutakin mukavaa. Kulttuuria, kätköilyä, kuvaamista, laiskottelua ihan muutama aktiviteetti mainitakseni. Mieleen jäi Nousiaisissa bongattu tiellä vastaan tullut suomenhevosvaljakko työhommissaan. Nainen oli ajamassa puurankoja kärripelissä,  kärrin eteen oli valjastettu vaalea liinakkoharjainen suomenhevonen, ohjastajan istuessa takana heinäpaalin päällä. Voiko paljon tuon enempää olla klassista maaseutuidylliä ja näkymää, harmi kun en älynnyt ottaa hommasta kuvaa muistoksi. Tästä kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli.

Vapaapäivien teemaksi muodostui pienimuotoinen aivopesu siitä, että heittäisin aivot narikkaan ja antaisin asioiden vaan mennä omalla painollaan eteenpäin. Lakkaisin vaan pohtimasta, murehtimasta, tekisin asioita ja pistäisin sen kontrollifriikin jonnekkin kaapin perukoille piiloon. Eipä moinen onnistunut ei, ainakaan vielä.Viimeksi kun jotain edes kaukaisesti samankaltaista touhusin, lopputulos ei ollut mitenkään ketään osapuolia mairittetteleva. Kasaankursittavaa on vieläkin moisesta tempauksesta, auts.

Eräs tapaaminen aiheutti myös hieman pohdintaa pienessä päässäni, mutta kaikki silläkin saralla on ennakkopeloistani huolimatta ihan kunnossa. Mörköjä tuli siis kohdattua ja välimerkkejä siirreltyä paikoilleen, sekä pois paikoiltaan. Lupasin itselleni myös kerrankin pitää suuni kiinni. Ei kaikkea kannata lärpättää ulos, ei todellakaan.

Eipä tässä kai muuta kuin kohti sitä kesää sitten. Enemmän tai vähemmän aivottomana. ;)

Kaikenlaista taasen.

Arkea

Pidennetty, leppoisa viikonloppu on takana. Aika meni yllättävän nopsaan ihan kotinurkissa pyörisessä, joten mitään raportoimista erikoisten tapahtumien tai tekemisten osalta ei taida olla. Pakastin on nyt täynnä herkkuja ja vielä kun saisin joulutorttuja tekaistua, niin siinähän sitä leipomista vähäksi aikaa. Eilen lähti 4 albiinopartista maailmalle (Tamperelle) ystävän suosiollisella avustuksella. Kiitos. :) Pienessä akvaariossa tulisukaravut ovat lisääntyneet kiitettävässä määrin, pieniä poikasia vilistelee siellä sun täällä ja näköjään neljä rapumammaa näyttää odottavan pyörine masuineen jälkikasvua. Katsotaan tuleeko jossain vaiheeessa altaaseen ylikansoitusta, mutta nyt poikaset ovat vain hyvä asia.

Vierailevien kissavieraiden pienimuotoiset sotkut on nyt siivottu ja kukat palautettu komeroevakosta takaisin päivänvaloon. Pitkät, hyvin nukutut katkeamattomat yöunet helpottivat kummasti, eli nyt taas jaksaa arjen pyöritystä. Nyt voin taas kuvitella käyväni melkein täysillä, kun univajeet on paikattu. Positiviista on myös se, että paskavarvaskissa ei enää ollut kotimatkallaan rannikkolle paskavarvas. Ainostaan kusivarvas tällä kertaa. ;) Vaipat sille pitäisi olla. Niin.

Kovin on siis tasaista tämä elämä. Hyvä näin. Ilmeisesti jotain on tapahtunut, korvien välissä ja ennenkaikkea sydämessäni. Aika tekee näköjään väistämättä tehtäviään ja tässä tapauksessa se on vain, ainoastaan ja pelkästään hyvä asia. Järjen ääni on saanut taas voiton kaiken maailman haihatteluista, näin asioiden kuulukin olla. Noh, elämäähän tämä vaan on. :))