Tänään moinen ääneen sanomaton lausahdus herätti hämmentäviä ajatuksia. Onhan näitä pakkeja ja torjuntoja tullut sieltä sun täältä liittyen töihin, ihastuksiiin, seksiin, arkisiin tylytyksiin, joten sitä kokemusta pitäisi olla jos rutkasti. Jostain syystä sietokynnys oli kuitenkin kovin alhainen juuri tämän asian suhteen, mutta hetken pyörittelyiden jälkeen kohautuin olkapäitäni. Eipä voi mitään, sattuuhan tätä ja muita kliseitä. Voisin vielä koettaa pönkittää itsetuntoani uskottelemalla, että muiden häviöhän tuo oli. Ei minun. En vaan ihan vielä jaksa vakuutella itselleni asiaa riittävästi, mutta ehkä vähän myöhemmin.
Muutenkin sain tyhjennettyä sanaista arkkuani hyvässä hengessä erinäisiäkin totuuksia sanoen. Kai se on hyvä edes joskus kertoa mitä mielessä liikkuu ja liikkui. Mitään syytä ei ole sanomisiani ottaa takaisin, jos toinen ei sanomisistani tykkää sen olkoot hänen oikeutensa.
Kuvahaasteeseen kuvia valitessani tulin äärimmäisen surulliseksi, Surulliseksi ajatuksesta, että huonolla tuurilla vuoden lopussa en pääse enää säännöllisesti kuvamaan merta ja vierailemaan rannikkoseudulla.Toki autolla pääsee ja hotellissa voi majoittua, mutta ei se ole sama asia. Jostain syystä kaltaiselleni järven ympäristössä kasvaneelle merestä, kallioista, majakoista ja maisemista on tullut kovin rakkaita. En halua luopua niistä maisemista, haluan nähdä niitä jatkossakin. Onhan Saimaa kiva, mutta se on "vaan" Saimaa. Turhahan tästä on etukäteen surra, mutta ehkä pitäisi koettaa keksiä se suunnitelma B, tai jotain. Kaiken varalta.
Kaikenlaisiin asioihin sitä tykästyykin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti