Viime aikaisia kuvatuksia

Aina yhtä ihana Hanin kissa on ihastuttanut söpöstelyillään ja on kyllä kietonut molemmat emäntänsä täysin tassunsa ympärille. Viime aikaisin harrastus on ollut kyttäillä hartaasti pikkuakvan sukarapua nenä kiinni lasissa. Kyttäyksen kohde onkin jaavansaniaisen lehdellä näytillä tuossa kuvassa.
Ja olkoot sitten vielä joulufiilistä tuo kynttelikkökuva, on se söpö otus.



Lunta on taivaalta tullut riittämiin ja vähän liiankin kanssa, tuo pihamaan kolaaminen ja aura-auton pihatielle työntämän lumen määrä on ollut aivan valtava. No menkööt sitten vaikka kuntosaliharjoituksista tuo ikuinen lumen kolaaminen. Kuvat ovat valitettavat sinisävyisiä, kun en ennen kuvausta muistanut säädellä kamerasta asetuksia oikeanlaisiksi. Olkoot kuvat nyt ihan todistusaineistona siitä, että sitä lunta sitten on ja sitä toistaiseksi ainakin riittää.

Sitä sattuu ja tapahtuu sitten

En ole koskaan ollut suuremmin joulun ja kaiken sen hössötyksen perään, enkä sitä ole näköjään tänä vuonnakaan.Viime tippaan jättämäni jouluvalmistelut kuivuivat lähes kasaan innostuksen puutteeen ja vallitsevien yllättävien olosuhdemuutosten takia. Joulukuusikin jäi hommaamatta ja erinäiset tulossa olevat muutokset elämässä pistivät vähän joulun ja muunkin ajan suunnitelmia täysin uusiksi.

Hani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen työnperässä kauas, kauas pois, eli noin 400 kilsan päähän. Minä puolestani jatkan duunejani täällä Savon maisemissa, joten muuttolaatikoista, pakkaamista, hampaiden kiristelyä ja sekasortoa taas tiedossa. Siinähän sitä sattumia ja ihmetystä onkin ihan riittämiin...

Kaikesta yllättävästä hämmennyksestä huolimatta. Hyvää Joulua meille kaikille :)

Elämän ihmeellisyys

Nyt on taas pienen ihmisen elämässä tapahtunut niiiiiin paljon, ettei perässä meinaa pysyä.

Olen pikapikaa kouluttanut työpaikallani uutta työntekijää vanhoihin työtehtäviini ja samalla olen vähintäänkin yhtä pikapikaa opetellut uusia työtehtäviäni uuden duunin tiimoilta. Veikkaisin, että minulle tulee kyllä KIIRE oppia kaikki tarpeellinen tulevan viikon aikana, sillä edeltäjäni poistuu viikon päästä muihin työtehtäviin. Suurin outous nykyisessä työtehtävissäni on ollut tottua varsin leppoisaan työtahtiin, entisen todella hektisen työtahdin jälkeen. Tunnen valitettavasti myös suurta ahdistusta vieraillessani vanhalla työpisteelläni opastus- tai muissa tehtävissä, kun selkeästi näen miten ahdistuneita työntekijät ovat siellä valtaisan työtaakkaansa alla. Tulee vähän sellainen petturi olotila, kun heidät nyt olen julmasti sinne jättänyt kärsimään ja itse livahtanut "helpompiin" hommiin.

Muutenkin elämässäni on tapahtunut erinäisiä myllerryksiä. Olen viime aikoina joutunut pohtimaan kaikkia niitä asioita mitkä ovat itselleni tärkeitä ja asioita mitä elämältäni tulevaisuudessa haluaisin. Perheen sisäiset ongelmat ja läheisen ihmisen sairastuminen ovat vetäneen mielen matalaksi ja mietteliääksi. Siviilirintamallakin kuohuu muutenkin, joten ihmekkös jos meinaa meikäläiseltä mennä yöunet ja elämänrytmit ihan sekaisin. Kaipaisin pikaisesti elämäni rauhoittumista, mutta luulen, että sitä tavallista, rutiininomaista ja tasapainoista olotilaa joudun odottelemaan vielä pitkälle ensivuoden puolelle. Ehkä asiat pikkuhiljaa alkavat loksahdella omiin lokeroihinsa ja asioiden tärkeysjärjestykset selkenevät muutenkin.

Sitä valaistumista siis odotellessa. ;)

Työtä, työtä.

Uusi työsopimus on sitten allekirjoitusta vailla valmis. Ensin en itse halunnut uuteen tehtävään, sitten ei nykyinen pomoni halunnut päästää minua pois nykyisestä tehtävästä ja sitten tuli tappelua pikkupomojen kesken aikatauluista. Jep, jep. Olivat sitten fiksusti tapelleet pomojen kesken pikkujouluissa minun pienestä työpanoksesta, olipas taas kiva tuntea itsensä tärkeäksi ja halutuksi työntekijäksi. Pyh, moiselle. Tulevat viikot ovat yhtä hyppäämistä työpisteiden välillä, tilalleni tulevan työntekijän perehdyttämistä ja jossain välissä minunkin pitäisi perehtyä omiin uusin hommiin.

Partispennut kasvavat silmissä ja lisäravintokin näkyy jo kelpaavan. Pohjatabut saavat aikaiseksi hillittömän kuhinan altaassa, pitänee koettaa taas ottaa kuvia kunhan sopiva hetki tulee. Yhtään tavallisen väristä maatiaista ei pesueeseen syntynyt, eli albiinogeeni oli molemmilla puoliskoilla varsin hallitsevassa roolissa.

Huomenna tapaan entisen työkaverini töiden jälkeen,kiva päästä jutustelemaan taas kaikesta. Ehkäpä nyt huuliltani saattaa myös päästä tunnustus siitä, miksi en hänelle halunnut kertoa puolisoni nimeä kun taannoin samassa duunissa oltiin.

Partiksen poikanen

Siinä se nyt on. Reilut kaksi viikkoa vanha albiinopartiksen poikanen, yksi niistä paristakymmenestä. Alustavasti näyttää, että genetiikan "kokeessa" kaikista lapsukaisista tuli albiinoja, mutta katsotaan nyt kun poikaset kehittyy. Poikaset liikkuvat jo vikkelästi pintoja pitkin, syövät ja sontivat, eli ehkä niistä aikuisia partiksia tulee.

Mittaluokka tällä elukalla on nyt noin sentin pyrstöstä kuonoon.

Mitä mä teen?

Mulle on tarjottu vakituista duunia, toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella, huomattavasti paremmalla palkalla ja joustavemmilla työajoilla. Pääsisin eroon kitisevistä asiakkaista, jatkuvasta puhelimeen vastaamisesta ja tylsistä rutiiniluontoisista tehtävistä. Nykyisen työnantajan sisarfirma olisi kyseessä ja mitä minä teen.

Jään miettimään haluanko minä aloittaa siellä työt...

Voi hemmetti, että taas on vaikeaa. Lupasin antaa vastauksen muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen.

Apua?!?

Märi märi

Olen viime aikoina syönyt aivan liian paljon täytekakkua, nukkunut epäsäännöllisesti, roikkunut netissä mm. Ikean nettisivuilla ja ollut täysin jotenkin pois normielämästä. Onneksi huomenna taas alkaa arki ja työt, olin perjantain pois vatsatautisena ja heti meni normirytmi sekaisin. Alakerran lapsukainen on älyttömän kova itkemään/karjumaan ja ihmettelen vanhempien hyviä hermoja, ne kilahtavat joillekin näistä neljästä lapsestaan huutoraivarin tiimoilta vain muutaman kerran päivässä. Mulla tekisi mieli kilahdella useammin näin sivustakuuntelijana...

Partis-vauvat ovat lähteneet aika moni jo liikenteeseen kotikolostaan ja kasvavat pikkuhiljaa isommiksi ja vikkelimmiksi. Ruskuaispussit alkavat olla jo sulaneet pois, eli vararavinto on käytetty loppuun ja oikean ravinnon hakeminen alkaa näillä pienokaisilla. Partis-Isukki puolestaan on jumiutunut vaan luolaansa, eikä tule syömään, ei sitten millään. Kohtahan tuo nääntyy nälkään siellä.

Työpaikalla on todettu ekat sikaflunssatartunnat ja lievää hysteriaa on havaittavissa työpaikan naisväestön keskuudessa. Tuskin se kuolemaksi meille kenellekkään on, eli vähempikin paniikki riittäisi. Ärsyttää tuostakin syntynyt älytön meuhkaaminen.

Täällä hetkellä Neidin Elämä on varsin tylsää elämää... *huokaus*

Lempiloota

Vierailevan tähden eräs lempipaikoista, laatikossa on monta koloa mistä on helppoa kytätä ja rauhaisaa nukkua, sekä leikkiinkin laatikko koloineen soveltuu mainiosti.

Akvan pieni öttiäinen

No tässä on sitten ensimmäinen kuvanen pienen pienestä partis-otuksesta. Kun kuvaa katsoo tarkkaan niin verrokkina on sormenjäljet lasissa. Eli pienihän se on ja näitä pieniä on varmaan noin 30-40 kpl altaassa, aika näyttää miten moni jää eloon. Suurin osa pennuista on kookopähkinäluolan sisällä, mutta osa on jo karannut katselemaan maisemia pesän ulkopuolelle.

Akvaariossa tapahtuu

Bongasin juuri ensimmäiset albiinopartamonnien jälkeläiset (5kpl) uiskentelemassa kookospähkinäluolan sisällä valtaisan ruskuaispussin kera.

Vieraileva tähti

Tykkää nukkua Hanin kanssa Muumilakanoissa, opiskella mm. englantia, järkkärin ohjekirjaa ja tutkia kovalevyn sisätöä ulkoisesti, jahdata näytönsäästäjää, sekä kyylätä ohjikulkijoita ikkunasta.

Aamuherätys

Vierailulla oleva Hanin kissaneiti päätti herättää minut tänään aamulla kello 7. Olin kissan kanssa hieman erimieltä siitä, onko kyseinen kellonaikaa sopiva vapaa-aamun heräämishetki. Keskusteluissa jäin tietenkin alakynteen, joten ainut keino vaientaa juttupäällä oleva kissa oli herätä antamaan kissalle huomiota ja ruokaa. Hani itse ei tietenkään herännyt kissan mekastukseen ja jatkaa yhä makoisia uniaan. Kissakin poistui ruokailtuaan ... nukkumaan akvaarion päälle, joten minä jäin ainoana silmät ristissä kukumaan hereille. PUH. Noh, josko kohta ottaisin päivätirsat.

Albiinopartisten pesäluolassa ei ole tapahtunut selkeästi mitään mullistavaa uutta. Mammapartis ja muut altaan asukit on siirretty tosiin pyttyihin ja harkinnan jälkeen olen tehnyt varovaisen vedevaihdon. Koiras löyhyttelee evillään munia taukoamatta, ideana moisessa on kai saada vesi kiertämään paremmin pesäkolossa ja samalla näin saada happirikkaampaa vettä munille. Koiras vahtii luolan suuta tosi ärhäkästi ja malttaa hätäisesti käydä syömässä suuaukon eteen tipautettua ruokaa. Muuten ukkopartis keskittyy täysipäiväisesti jälkikasvunsa vahtimiseen ja hyvinvoinnin turvaamiseen. Osa munista on jo muuttuneet oranssista läpinäkyviksi, eli alan pikkuhiljaa odotella näköhavaintoja uusista siimahännistä. Odotellaan...

Viimeyönä oli satanut pitkästä aikaa lunta, joten eilinen viimetippaan jättämäni lehtien haravoiminen pihalta ei juurikaan olisi enää voinut myöhästyä lisää. Hävettää olla näin laiska ja saamaton, ehkä ensi syksynä muistan toimia aikaisemmin.

Albiinopartikset

Jokainen akvaarion omistaja tietänee partamonnien olevan erittäin hedelmällisiä otuksia. Sorruin heikkona hetkenäni hempeisiin ajatuksiin suloisista pienistä albiinopartisvauveleista ja päätin tehdä genitiikan kokeen kuvan esittämällä tavalla.
Tuloksena oli kahden albiinoväritteisen partiksen onnellinen kohtaaminen ja kookospähkinässä on nyt iso oranssinen munarypäs ja hämmentynyt isukki niitä vahtimassa. Emäntä kellottelee tyytyväisenä kannon alla antaen äijän tehdä työt tästä eteenpäin. Pistin kalat yksiin lauantaina ja eilen maanataina 2.11.2009 bongasin jo kookospesästä ensimmäiset munat. Jälkeläisissä pitäisi olla jokunen albiino, katsotaan nyt kun munat kehittyy ja kuinka monta elinkelpoista kalaa munista loppujenlopuksi tulee. Toivottavasti tämä heikko hetkeni oli kaikessa älyttömyydessäänkin kuitenkin vielä hallittavissa oleva moka... toivon näin.


Niin-n ja värin invertoimisella kuvankäsittelyohjelmassa saa näköjään aika jännän näköistä jälkeä, siis ihan vahingossakin.

Pyhäinpäivänä

Piti ihan sivistää itseään miksi kummassa tätäkin pyhää vietetään.

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alunperin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle esimerkiksi kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi.

Ennen uskonpuhdistusta katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä. Kun Suomi kuninkaan käskyllä siirtyi luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta "kaikkien pyhien päivä" eli pyhäin miesten päivä säilyi.

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä. Koska se ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös nimitystä kekri. *lähde Wikipedia*


Että näin. Pitänee varmaan illalla hiljentyä muistamaan hetkeksi poismenneitä läheisiä. Oma Pyhäinpäivä kului näin aamutuimaan upean aurinkoisen, mutta viileän kelin hyödyntämiseen kuvaamisen tiimoilta. Hani on omilla reissuillaan koko viikonlopun, joten sain oman varsin tarpeellisen ja kaivatun vapaan viikonlopun omien puuhailujeni kanssa. Ollaan viimeaikoina eletty Hanin kanssa ihan eri päivärytmissä ja minä en jaksa enää illalla töitten jälkeen suuremmin mitään ylimääräisiä. Tämä toinen osapuoli puolestaan yön kukkuneena ja päivän nukkuneena on kaikkein aktiivisimmillaan silloin kuin minä olen jo aivan naatti, poikki ja valmis nukkumaan. Harmillista, ettenkö sanoisi.

Kuvaset on nappailtu matkalla keskustaan, eli nähin sorsiin törmäilen säännölliseti työpaikalle pyöräillessäni. Sana törmäillä ei ole yhtään lioteltua, sillä sen verran usein linnut pyörätiellä makoileva. Missähän vaiheessa linnut häviävät kokonaan lämpimämpiin maisemiin, sillä virtapaikan viimeiset sulat kohdat jäätyvät varmaan hyvinkin piakkkoin. Jälleen kerran jään miettimään onko sorsien ruokkiminen välttämättä kovinkaan viisasta...

Sateista Turkua

Sateinen keli koetti häiritä parhainpansa mukaan kuvaamista ja muuta reipashenkistä ulkoilua. Hieno kaupunki tuo Turku on ja nolona pitää kertoa, että ei me mihinkään Vinokinoihin tai bileisiin ehditty. Oli niin paljon muuta tekemistä ja puuhaaa. Voi meitä :( Näin kolmatta kertaa Turussa käyneenä ja täysin ulkopaikkakuntalaisena ihmisten ystävällisyys hämmensi, tuntemattomat ihmiset aloittivat jutustelun yms. Sain itsekkin jutella pitkän tovin pankkiautomaatilla miehen kanssa kameralaukuista ja Itellasta. ;)

Turku

Oltiin Hanin kanssa menossa Ylä-Savoon erääseen tapahtumaan viikonloppuna, mutta suunnitelmat muuttuivat yllättäen ja auton nokka kääntyykin varhain huomen aamulla kohti Turkua ja Vinokino-tapahtumaa. Oih, kiva homma päästä välillä näkemään muitakin ihmisiä. ;)

Koiruuksia

Tämä vanha neiti TaruTuulikki on eläkepäivillään oppinut uuden vinkeyden. Menneisyydessään matkapahoinvoinnista kärsineestä ja hysteerisesti autoja pelänneestä koirasta on tullut vanhoilla päivillään innokas matkustaja. Vanhemmat joutuvat nykyisin menemään vähän niinkuin salaa autoon, sillä pimu on heti tulossa mukaan ja kieltätyy poistumasta autosta kerran sinne päästyään. Jos neidin joutuu jostain syystä poistamaan pienellä pakolla ja komennuksella autosta, niin neitihän loukkaantuu siitä verisesti ja aloittaa varsin huvittavan mökötyksen tuijotellen seiniä ja huokaillen surkeasti. Helpommalla pääsee jos koiran ottaa mukaan. Hassu, mutta samalla niin rakas pieni eläin.

Värikästä syksyä

Tämän hetken fiiliksiä

Tökkii. Suku on pahin taas tällä kertaa.

Kummallista unia

Tänään on ollut varsin kummallinen aamu/päivä. Heräsin aamulla hyvin oudosta unesta, jossa tappelin miespuoleisen kaverin ex-vaimon kanssa siitä, miksi minä aiheutin heille avioeron. ÖÖÖ-öh. Hyvin hämmentyneenä herättyäni mietin, että mistähän kummasta tuokin nainen uniini tuli. Varsinkin kun todellisuudessa minulla ei ollut mitään tekoa heidän eronsa kanssa ja tuon pariskunnan eroon osasyyllisinä olivat ihan toiset "kolmannet osapuolet", en minä.

Melkein yhtä outoa oli, kun heräsin tässä viikolla eräänä aamuna tyynyliina märkänä. Olin taas itkenyt unissani. Unessa Hani pakotti minut tulemaan omiin häihinsä, oli heidän hääpäivänsä aamu ja jostain syystä Hani oli menossa naimisiin miehen kanssa, seurustellen kuitenkin samanaikaisesti minun kanssasi. Unessa aloin itkeä hillittömästi kieltäytyen tulemasta kirkkoon katsomaan vihkimistä...Että jotain outoa tuolla pääkopassani nyt taitaa tapahtua.

Kävin tänä aamuna myös lukemassa hassujen linkkauksien kautta erään naisen sisustusblogia ja mietin kummastellen missä moisia hattarapäisiä ihmisiä oikein asuu ja miksi minä tylsimys ymmärrä tuotakaan juttua.(anteeksi nyt te kaikki sisustusihmiset) Vastaavasti tämän tyyliset ihmiset eivät sitten ymmärrä miksi minä isken rahani kamera-, akvaario, elektroniikkarojuihin ja miksi viittaan kintailla sisutamisen, meikkaamisen ja vaateshoppailun ihanille houkutuksille. Ollaan me niin erilaisia ja kaipa se on hyvä niin. Samaisessa sisustusblogissa törmäsin jopa termiin taaperoimettäjä ja sen verran sana vaivasi mieltäni että minun piti googlata tämän minun korvaani järkyttävän kuuloisen termin merkityksen. Hyi, hyi te taaperoimettäjät ;)

Tämän aamun vaateostoksilla kirosin taas kieroutunutta vaatemakuani. Naisten osastolta ei taaskaan löytynyt mitään ja mukaan lähtikin taas tavikset hupparipusero ja fleecekolttu. Tai no joo korjattakoon, lähti sieltä mukaan naisten neulesormikkaan. Nykyisin tilanne vaateostoksilla taitaa olla se, että naisten osastolta mukaan lähtee enää sukkia, alusvaatteita ja rintaliivejä. Voi ei sentäs. Hetkittäin on käynyt miellessäini, että ehkä elämä olisi piirun verran helpompaa jos sitä olisi tavis hetero. Olisi helppoa kevyesti keskustella kahvipöydässä sisutustrendit, imettämiset ja muut kevyet aiheet, kun aiheet aidosti kiinnostaisivat itseäänkin.

Töissä pomo otti minut juttelutuokioon perjantai-päivän päätteeksi kysellen miten minulla menee ja olenko ollut tyytyväinen. No mikäs minulla on ollessa, ei ole mitään syytä valittaa sillä työkaverit ovat korjaneet asennettaa parempaan päin. He kohtelevat minua jotakuinkin tasa-arvoisena työntekijänä ja en ole enää se itsestäänselvä orja, mille voi kaikki paskahommat työntää tehtäväksi. Tällä hetkellä on ollutkin pikkariikkisen verran hiljaisempaa työrintamalla. Viikko meni kuun vaihteen kaaosta odotellessa, rästitöitä tehden ja hiljaisista, jopa hetkittäin laiskoista hetkistä nauttien.

Nyt kuitenkin käännän auton nokan kohti Susirajaa. Josko minä nyt vihdoinkin ne talvirenkaat kävisin vaihtamassa.

Kauppatori

Siivoilin tuossa kuva-arkistoja koneen syövereistä ja tämä kuva tuli esille. En tiedä mitä tässä oli tarkoitus kuvata, mutta mielestäni kuvan tunnelma on ihana. Voiko tän kesäisempää fiilistä juurikaan olla. Varsin hyväntuulinen ja ihana otos. :)

Tänään oli aika tylsä päivä töissä. Ei ollut taaskaan kiva olla erotuomarina naisille jotka kiukuttelivat ja mököttivät kuin pienet pennut. Ikää tätösillä kun oli kuitenkin 63v ja 50+ vuotta, eli näin meidän työyhteisössä toimitaan. Koeta siinä olla itse asettumatta kenenkään puolelle ja olla neutraalina heidän tiuskimisten ja mykkäkoulujen välillisenä todistajana. Hemmetti töitähän me siellä ollaan tekemässä, nahistelkoot rouvat vapaa-aikanaan sitten. Mur.

Dunlop

Tämän illan suurin ongelma oli tuo, joten voinen todeta minun ongelmien olevan tällä hetkellä onneksi aika pieniä. Pyörän sisäkumi on nyt vaihdettu ja hyötyliikunta työmatkareippailun merkeissä voi taas jatkua. Hintaa operaatiolle tuli 2.95€, aikaa meni vartti ja käytännön toteutuksen onnistumisen tiedän tulevana aamuna. Reipas minä ;)

Ensilumi

Se on sitten ensilumikin satanut tänne eteläiseen Savoon. Kuva otettu muutama minuutti sitten maanantai-iltana auton konepelliltä.



Ja tältä täällä näytti tiistai-aamuna. Mie en nyt tykkää... tai oikeastaan en tykkää siitä loskasta mitä on odotettavissa päivällä lumen sulaessa.

Metsän Emäntä

Vuoden 2009 luontokuva on taas valitttu. Kuva
Hieno otos, tykkäsin itse tästä kuvast erittäin paljon.

Vakavempaa pohdiskelua aiheutti kuvausreissulla tapahtunut outo sattumus. Ajoin auton parkkipaikalle tarkoituksenani kuvailla lähistön sillalta hienoa syksyistä usvamaisemaa. Ihmettelin kuitenkin samalla miksi ihmeessä täällä parkkipaikalla on hautakynttilöitä, kukkia ja muistokirjoituksia. Selvisithän se nopeasti, olin sattumoisin tullut tänne. Huokaus... kovin vakavaksi tuo paikka veti minutkin. Elämä on todella, todella raadollista välillä.

Alakerran väki on todellakin lomilla viikon verran ja tunnelma on tässä talossa hieman outo. Enpä olisi uskonut, että minä kaipaan lasten äänia. Täällä on aivan liian hiljaista. :)

Pakkasyön jälkeen

Altaita

Tässä esittäytyy se uusin "hirviö", kuten joku tästä kalasta taannoin sanoi. Laji on albiinopartamonni, sukupuoli selvästi parrasta päätellen koiras ja kaverina hengailee kierteissarvikotiloita. Hieman huvittavaa oli, kun akvakaupassa kalaa kauppailtiin Kultamonnin nimellä. Samainen kaupan myyjä suostui myös myymään asiakkaalle leväbarbiparven n.100 litran altaaseen. Kuuntelin heidän keskusteluitaan sivusta ja vain vaivoin sain hillittyä kieleni. Olisi niin tehnyt mieli ohjeistaa ostajaa hieman siitä minkäkokoisia kaloja niistä söpöistä pikkuisista oikein tuleekaan. Tieto siitäkin, etteivät ne leväbarbit nimestään huolimatta ole kiinnostuneita vanhempina pötkylöinä syömään leviä, olisi voinut olla hänelle arvokas. On jotenkin huolestuttavaa, ettei (tämäkään) ostaja edes itse tiennyt minkä kokoinen allas hänellä kotona on. Ne levitetyt kädet eivät sitä litramäärää myyjälle kerro. Tietysti siinä vaiheessa kun asiakas kertoi altaassa olevan ahvenia osoittaen samalla tiikeribarbeja, olisi tarinan lopun voinut jo tietääkin. Onneksi liikeen myyjä sentäs kieltäytyi myymästä taistelukaloja samaan soppaan, perusteena oli että tiikeribarbit nyppivät taistikset hengiltä. Pisteet siitä hänelle.



Uusi allas kuvattuna noin tunti mylläysten jälkeen. Hiekka ja suodattimet ovat suoraan toimivasta altaasta, eli en näe tarpeellisena tehdä sen suurempia bakteerikannan kypsyttelyitä. Lisää hiekkaa, asukkaita ja lisäkasveja tulee ajan myötä.

Tämä sotku siitä siirrosta sitten jäi jäljelle tuohon pienempää altaaseen. Mietin hieman aikaa tämän pytyn kohtaloa ja jatkokäyttöä, olkoot nyt kuivillaan vähän aikaa.

Syksyinen Savonlinna

Allas ja minä palattiin molemmat reissusta ehjinä, vaikka aamun liukkaat autoillessa hieman aiheutti ylimääräistä jännitystä tiellä pysymisen suhteen. Hysteriaa hieman lisäsi RadioNovan jatkuvat tiedostukset etelän teistä ja kolariryppäistä, noh eipä meillä täällä korvessa ole noita ruuhkia siinä määrin.

Kävin siis Savonlinna kautta Susirajalla ja piti pysähtyä Savonlinnassa kuvailemaan maisemia näin turistivapaana aikana. Kaunista ja koleaa oli, ohessa todistusaineistot reissuista. Pässikin on tukevasti paikoillaan ja sorsatkin vasta heräilivät ja eivät edes jaksaneet kerjätä herkkuja meikäläiseltä. Tuo yksi neitosorsa kyllä oli niin pulska, että ei lisäravintoa kyllä näytä kaipaavan.

Niin-n ja Mikkelin tori on nyt siten tämän näköinen tätä nykyä... Pysäköintitilaa tarvitaan ja tilaa saadaan vain enää torin alta, eli Kuopion mallin mukaan toriparkki on rakenteilla. Lisäpaikkoja pitäisi tulla kahteen kerrokseen yhteensä 620autopaikkaa. Homman pitäisi valmistua vuoden 2010 loppuun mennessä. Aikasta ruma, ettenkö sanoisi.

Nasselaukku

Siinähän se nyt on. Käytännöllinen ja äärimmäisen kestävä, sekä halpa ostos. Kuka tykkää ja kuka ei. Ne trenditietoiset varmasti karsastava tätä kassia, mutta mie tykkään. Ja muulla ei ole minulle niin väliä. Ainut mikä minua veskassa haittaa on tuo armeijan logo, mutta sen saa varmaan jollain kangasmerkeillä tms. piiloon tarpeen niin vaatiessa.

Olin suunnitellut lähteväni tänään suoraan töistä vanhempiani tapaamaan Susirajalle, mutta kriisi perhepiirissä pisti lähdön jäihin. Turha minun on sinne mennä tappelun keskelle mieltäni pahoittamaan, onneksi nykysin on vara valita menemisensä ja tulemisensa. Ajelen korvaavana puuhina sitten huomenna Savonlinna kautta Rääkkylään hakemaan uuden akvaarion. Tuleva pytty on Juwelin Rekord 80 litrainen allas pyökin värisellä aluskaapilla ja toivottavasti allas on nyt niin hyvä kuin myyjä sitä mainosti. Pienenä haaveena olisi saada tulevasta pytystä taistelukaloille isompi oma lajiallas, tuo 40-litrainen allas on oikeasti liian pieni haaremille äksyn ukon ahdistellessa tyttösiä. Jääkööt vaikka pieni pytty sitten varapytyksi tai poikasaltaaksi. Tai rapusiahan siellä olisi kiva pitää tai, tai, tai... eli nyt alkaa taas mielikuvitus rönsyämään. Pitäisi vaan jostain saada hommattua se koiraspuolinen taistelukala ja hankintalistalle menee myös lisää hiekkaa ja kasveja.

Hani seikkailee tällä hetkellä "kesälomareissullaan" Rovaniemellä ja nainen kysyi minulta päivällä puhelimessa josko vaikka muutettaisiin sinne asumaan. ÖÖÖÖÖ, no ajatus ei tällä hetkellä suuria riemun kiljahduksia saanut minussa aikaiseksi, mutta saahan sitä miettiä vaihtoehtoja. Hui sentäs, aika pelottava ajatus.

Ja se kaikki alkoi kuitista

Voi himskatti sentäs tätä sotkua taas. Aivan toivotonta.

Jokunen aika sitten minulle tuli äkillinen tarve saada skannattua nopeasti kuitti ja kuitista piti vielä saada kunnollinen tulostekin aikaiseksi. Siinä vaiheessa oli kiva muistaa, että ai-joo lasertulostimen väri oli jo pitkään ollut käytännössä loppu ja se erillinen skannerinikin lopetti toimintansa jo puoli vuotta sitten. Ainut vaihtoehto siihen aikaa illasta oli marssia läheiseen markettiin ostoksille ja mukaan varsin näppärä Canon Pixma 620 monitoimitulostin. Jäin silloin pohdiskelemaan vanhan uskollisen lasertulostimeni kohtaloa ja sitä raaskinko ostaa siihen enää uutta värikasettia. Reilun 50 euron investoinnilla tilasin kuitenkin vanhaan tulostinpalvelijaani värin ja tänään viritellessäni kasettia/tulostinta udelleen toimintakuntoon meikäläiseltä paloi hermot.

Piuhoja siellä ja täällä ja tuolla ja jotta saan sen värkin toimimaan pitää iroittaa tuo johto ja tämä vehje toimii vain tässä yhdessä ja tietyssä usb-portissa. PUUUUUUUH. Uskomatonta mihin yksi nainen tarvitsee (tai kuvittelee tarvitsevansa) näin monta vekotinta ja piuhaa. Säännöllisesti koneessani on kiinni usbilla kännykkä (joka toimii modeemina), sekä 4-porttinen usb-jakaja. Usb-jakajassa on sitten kiinni lasertulostin, monitoimitulostin, ulkoinen kovalevy ja hiiri. Tämän lisäksi koneeseen täytyy säännöllisesti liittää gps, pokkarikamera, järkkärikamera, autonavigaattori ja muistikortinlukija. Näistä järkkärikamera ja gps toimivat vain siinä yhdessä ja tietyssä usb-portissa ja piuhojakin tarvitaan kahdenlaisia, eli tavis usb ja mini-usb. On se vaikeaa.



Jep. Sanattomaksi vetää.

Huomisen säätiedotus

Tuuli yltyy myrskyisäksi merialueilla, Lappiin lumipyryä
6.10.2009

Ilmatieteen laitoksen mukaan myrskymatalapaine vesi- ja lumisateineen liikkuu keskiviikkona 7. lokakuuta maamme yli koilliseen.

Etelänpuoleinen tuuli voimistuu yöstä alkaen kaikilla merialueilla myrskylukemiin eli tuulennopeus on yli 21 metriä sekunnissa. Pohjanlahdella tuuli voi puhaltaa jopa 25 metriä sekunnissa. Myös maa-alueilla maan etelä- ja keskiosassa sekä Oulun läänissä etelänpuoleinen tuuli on keskiviikkona puuskissa vaarallisen voimakasta.

- Tuuli voimistuu yöllä lännestä alkaen ja on tämänhetkisten ennusteiden mukaan maan etelä- ja keskiosassa sekä Oulun läänissä puuskissa ylimmillään hieman yli 20 metriin sekunnissa. Vaarallisen voimakas tuuli voi aiheuttaa paikallista vahinkoja ja sähkökatkoksia, toteaa Ilmatieteen laitoksen meteorologi Hannu Valta.

Iltapäivään mennessä tuuli voimistuu vaarallisen voimakkaaksi myös maan itäisimmässä osassa. Myöhemmin iltapäivällä tuuli alkaa lännestä alkaen vähitellen heikentyä. Tuuli saattaa voimistua uudelleen torstaina päivällä. Myös Lapissa tuuli voimistuu keskiviikkona aamulla, mutta ei todennäköisesti ylly vaarallisen voimakkaaksi.

Ajokeli muuttuu Lapissa erittäin huonoksi
Matalapaineeseen liittyvät sateet tulevat maan eteläosassa vetenä. Sademääriksi arvioidaan 5-20 millimetriä vuorokaudessa. Maan keskiosassa sekä Oulun läänissä sateet saattavat alkaa lumena, mutta muuttuvat myöhemmin vedeksi. Sen sijaan Lapissa sateet tulevat suurelta osin lumena reippaan itätuulen säestämänä. Lunta kertyy 10 - 25 senttimetriä, mikä tekee ajokelistä yleisesti erittäin huonon.

Että tämmöstä keliä olisi sitten tiedossa huomenna. Eipä minulla itselläni ole mitään hätää, lähinnä vaan olen pikkariikkisen verran Hanista huolissani. Nainen lähti vaeltelemaan/kätköilemään Lapin maisemiin yöpyen yksin juuri nyt jossain laavulla Oulun seutuvilla. Että semmoinen kesälomareissu hänellä...Reipashenkistä toimintaa, ettenkö sanoisi. Se talvirenkaiden vaihtaminen Hanin autoon ennen reissua ei ollut siis mitenkään liioiteltua.