Nyt on taas pienen ihmisen elämässä tapahtunut niiiiiin paljon, ettei perässä meinaa pysyä.
Olen pikapikaa kouluttanut työpaikallani uutta työntekijää vanhoihin työtehtäviini ja samalla olen vähintäänkin yhtä pikapikaa opetellut uusia työtehtäviäni uuden duunin tiimoilta. Veikkaisin, että minulle tulee kyllä KIIRE oppia kaikki tarpeellinen tulevan viikon aikana, sillä edeltäjäni poistuu viikon päästä muihin työtehtäviin. Suurin outous nykyisessä työtehtävissäni on ollut tottua varsin leppoisaan työtahtiin, entisen todella hektisen työtahdin jälkeen. Tunnen valitettavasti myös suurta ahdistusta vieraillessani vanhalla työpisteelläni opastus- tai muissa tehtävissä, kun selkeästi näen miten ahdistuneita työntekijät ovat siellä valtaisan työtaakkaansa alla. Tulee vähän sellainen petturi olotila, kun heidät nyt olen julmasti sinne jättänyt kärsimään ja itse livahtanut "helpompiin" hommiin.
Muutenkin elämässäni on tapahtunut erinäisiä myllerryksiä. Olen viime aikoina joutunut pohtimaan kaikkia niitä asioita mitkä ovat itselleni tärkeitä ja asioita mitä elämältäni tulevaisuudessa haluaisin. Perheen sisäiset ongelmat ja läheisen ihmisen sairastuminen ovat vetäneen mielen matalaksi ja mietteliääksi. Siviilirintamallakin kuohuu muutenkin, joten ihmekkös jos meinaa meikäläiseltä mennä yöunet ja elämänrytmit ihan sekaisin. Kaipaisin pikaisesti elämäni rauhoittumista, mutta luulen, että sitä tavallista, rutiininomaista ja tasapainoista olotilaa joudun odottelemaan vielä pitkälle ensivuoden puolelle. Ehkä asiat pikkuhiljaa alkavat loksahdella omiin lokeroihinsa ja asioiden tärkeysjärjestykset selkenevät muutenkin.
Sitä valaistumista siis odotellessa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti