Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alunperin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle esimerkiksi kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi.
Ennen uskonpuhdistusta katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä. Kun Suomi kuninkaan käskyllä siirtyi luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta "kaikkien pyhien päivä" eli pyhäin miesten päivä säilyi.
Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä. Koska se ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös nimitystä kekri. *lähde Wikipedia*
Että näin. Pitänee varmaan illalla hiljentyä muistamaan hetkeksi poismenneitä läheisiä. Oma Pyhäinpäivä kului näin aamutuimaan upean aurinkoisen, mutta viileän kelin hyödyntämiseen kuvaamisen tiimoilta. Hani on omilla reissuillaan koko viikonlopun, joten sain oman varsin tarpeellisen ja kaivatun vapaan viikonlopun omien puuhailujeni kanssa. Ollaan viimeaikoina eletty Hanin kanssa ihan eri päivärytmissä ja minä en jaksa enää illalla töitten jälkeen suuremmin mitään ylimääräisiä. Tämä toinen osapuoli puolestaan yön kukkuneena ja päivän nukkuneena on kaikkein aktiivisimmillaan silloin kuin minä olen jo aivan naatti, poikki ja valmis nukkumaan. Harmillista, ettenkö sanoisi.
Kuvaset on nappailtu matkalla keskustaan, eli nähin sorsiin törmäilen säännölliseti työpaikalle pyöräillessäni. Sana törmäillä ei ole yhtään lioteltua, sillä sen verran usein linnut pyörätiellä makoileva. Missähän vaiheessa linnut häviävät kokonaan lämpimämpiin maisemiin, sillä virtapaikan viimeiset sulat kohdat jäätyvät varmaan hyvinkin piakkkoin. Jälleen kerran jään miettimään onko sorsien ruokkiminen välttämättä kovinkaan viisasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti