Tänään on ollut varsin kummallinen aamu/päivä. Heräsin aamulla hyvin oudosta unesta, jossa tappelin miespuoleisen kaverin ex-vaimon kanssa siitä, miksi minä aiheutin heille avioeron. ÖÖÖ-öh. Hyvin hämmentyneenä herättyäni mietin, että mistähän kummasta tuokin nainen uniini tuli. Varsinkin kun todellisuudessa minulla ei ollut mitään tekoa heidän eronsa kanssa ja tuon pariskunnan eroon osasyyllisinä olivat ihan toiset "kolmannet osapuolet", en minä.
Melkein yhtä outoa oli, kun heräsin tässä viikolla eräänä aamuna tyynyliina märkänä. Olin taas itkenyt unissani. Unessa Hani pakotti minut tulemaan omiin häihinsä, oli heidän hääpäivänsä aamu ja jostain syystä Hani oli menossa naimisiin miehen kanssa, seurustellen kuitenkin samanaikaisesti minun kanssasi. Unessa aloin itkeä hillittömästi kieltäytyen tulemasta kirkkoon katsomaan vihkimistä...Että jotain outoa tuolla pääkopassani nyt taitaa tapahtua.
Kävin tänä aamuna myös lukemassa hassujen linkkauksien kautta erään naisen sisustusblogia ja mietin kummastellen missä moisia hattarapäisiä ihmisiä oikein asuu ja miksi minä tylsimys ymmärrä tuotakaan juttua.(anteeksi nyt te kaikki sisustusihmiset) Vastaavasti tämän tyyliset ihmiset eivät sitten ymmärrä miksi minä isken rahani kamera-, akvaario, elektroniikkarojuihin ja miksi viittaan kintailla sisutamisen, meikkaamisen ja vaateshoppailun ihanille houkutuksille. Ollaan me niin erilaisia ja kaipa se on hyvä niin. Samaisessa sisustusblogissa törmäsin jopa termiin taaperoimettäjä ja sen verran sana vaivasi mieltäni että minun piti googlata tämän minun korvaani järkyttävän kuuloisen termin merkityksen. Hyi, hyi te taaperoimettäjät ;)
Tämän aamun vaateostoksilla kirosin taas kieroutunutta vaatemakuani. Naisten osastolta ei taaskaan löytynyt mitään ja mukaan lähtikin taas tavikset hupparipusero ja fleecekolttu. Tai no joo korjattakoon, lähti sieltä mukaan naisten neulesormikkaan. Nykyisin tilanne vaateostoksilla taitaa olla se, että naisten osastolta mukaan lähtee enää sukkia, alusvaatteita ja rintaliivejä. Voi ei sentäs. Hetkittäin on käynyt miellessäini, että ehkä elämä olisi piirun verran helpompaa jos sitä olisi tavis hetero. Olisi helppoa kevyesti keskustella kahvipöydässä sisutustrendit, imettämiset ja muut kevyet aiheet, kun aiheet aidosti kiinnostaisivat itseäänkin.
Töissä pomo otti minut juttelutuokioon perjantai-päivän päätteeksi kysellen miten minulla menee ja olenko ollut tyytyväinen. No mikäs minulla on ollessa, ei ole mitään syytä valittaa sillä työkaverit ovat korjaneet asennettaa parempaan päin. He kohtelevat minua jotakuinkin tasa-arvoisena työntekijänä ja en ole enää se itsestäänselvä orja, mille voi kaikki paskahommat työntää tehtäväksi. Tällä hetkellä on ollutkin pikkariikkisen verran hiljaisempaa työrintamalla. Viikko meni kuun vaihteen kaaosta odotellessa, rästitöitä tehden ja hiljaisista, jopa hetkittäin laiskoista hetkistä nauttien.
Nyt kuitenkin käännän auton nokan kohti Susirajaa. Josko minä nyt vihdoinkin ne talvirenkaat kävisin vaihtamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti