Vierailulla oleva Hanin kissaneiti päätti herättää minut tänään aamulla kello 7. Olin kissan kanssa hieman erimieltä siitä, onko kyseinen kellonaikaa sopiva vapaa-aamun heräämishetki. Keskusteluissa jäin tietenkin alakynteen, joten ainut keino vaientaa juttupäällä oleva kissa oli herätä antamaan kissalle huomiota ja ruokaa. Hani itse ei tietenkään herännyt kissan mekastukseen ja jatkaa yhä makoisia uniaan. Kissakin poistui ruokailtuaan ... nukkumaan akvaarion päälle, joten minä jäin ainoana silmät ristissä kukumaan hereille. PUH. Noh, josko kohta ottaisin päivätirsat.
Albiinopartisten pesäluolassa ei ole tapahtunut selkeästi mitään mullistavaa uutta. Mammapartis ja muut altaan asukit on siirretty tosiin pyttyihin ja harkinnan jälkeen olen tehnyt varovaisen vedevaihdon. Koiras löyhyttelee evillään munia taukoamatta, ideana moisessa on kai saada vesi kiertämään paremmin pesäkolossa ja samalla näin saada happirikkaampaa vettä munille. Koiras vahtii luolan suuta tosi ärhäkästi ja malttaa hätäisesti käydä syömässä suuaukon eteen tipautettua ruokaa. Muuten ukkopartis keskittyy täysipäiväisesti jälkikasvunsa vahtimiseen ja hyvinvoinnin turvaamiseen. Osa munista on jo muuttuneet oranssista läpinäkyviksi, eli alan pikkuhiljaa odotella näköhavaintoja uusista siimahännistä. Odotellaan...
Viimeyönä oli satanut pitkästä aikaa lunta, joten eilinen viimetippaan jättämäni lehtien haravoiminen pihalta ei juurikaan olisi enää voinut myöhästyä lisää. Hävettää olla näin laiska ja saamaton, ehkä ensi syksynä muistan toimia aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti