Aika on

Olisikohan aika siirtyä jo neidistä ihan aikuiseksi naiseksi vaan. Elämässä sattunut pysäyttävä, erittäin harmittava tapaus aiheutti tarpeen puhdistaa pöytää ja järjestellä elämää uusille uomille. Ehkä jatkoa seuraa jossain muualla blogimaailmassa. Kiitos kaikille mukana eläneille, keskityn nyt elämän olennaisiin, tärkeisiin asioihin.

Jokohan, jokohan

Jotenkin todella raskas kuukausi on nyt puoliksi takana ja nuo stressin oireet alkoivat jälleen kerran kummittelemaan ihan kunnolla. Pillahdin viimeisimpänä itkuun valokuvausliikkeessa ja näitä pillahduksia on tapahtunut aina kun hommat eivät menneet odotetulla lailla. Nyt sitten otan stressilomaa, ihan tosin vuosilomana. Ihan omaksi suureksi yllätyksekseni aikaistan kesälomaani karkaamalla äkkilähdöllä etelän helteisiin. Nyt tuleekin monta uutta juttua, ihan jo lähtien siitä etten koskaan ole lehtänyt. Kaikkea sitä sitten tuleekin tehtyä. Hui. Lentokoneeseen ja seikkailemaan. Ja ennenkaikkea lepäämään.

Tosin eipä kaikki asiat tietysti tällä lailla pikaloman avulla selviä, niitä tongittavia asioita on vielä paljon edessä. Tämä pikaloma auttaa jaksamaan kuitenkin sinne heinäkuulle asti, jolloin on se varsinainen kesälomani.

Niin ja rakas viime marraskuussa kotikotona kadonnut koiramme TaruTuulikki löytyi. Odotetusti koira löytyi menehtyneenä läheisestä metsästä, päällisinpuolin hyväkuntoisena ja aivan kuin hän olisi vaan nukkunut. Me olitiin itsekin katselemassa koiraa katoamishetkenä kyseisestä metsästä, mutta syksyllä koira ei vaan löytynyt. Tarun löysi naapurin isäntä istuttaessaan metsään puun taimia.äitienpäivänä ja hautajaisethan siinä sitten pidettään. Yhtäkaikki kaiken sen surun mukana oli helpotusta, nyt tiedetään mitä koiralle tapahtui.

Postiviisia asioita on kuitenkin alkava kesä, vehreys ja lämmin ilma. Aurinko tarttui helatorstaina nahkaan jopa siinä määrin, että ihoni on kovin kauniin ravun punainen. Eilinen päivä tuli otettua aurinkoa todellisen hyötyliikunna parissa, 3000 kpl kuusentaimia odottivat turvesuopellon pientareella istuttajiaan. Huh sentäs. Kaikille extreamkokemuksia halajaville suosittelen suopeltoa, hellettä, auringonpaistetta ja pisteleviä kuusen taimia ja pitkää taimien kantomatkaa. Musta pöly peittää päivän jälkeen hikisen ihon kaikki huokoset. Suihkussa väsynyttä hilpeyttä herätti keltaisen suihkusienen muuttuminen pesun aikana mustaksi, sen verran runsaasti pölyä oli jokapaikkaan ehtinyt liimaantumaan.

Ja entäs sitten se jääkiekko. MM-kisoja varten piti hommata ihan Canal+ kortti, eli eilinen huisin jännä näytelmä pisti äänijänteet tiukoille ihan noin niin kuin kotisohvallakin. Edellisessä USA:n kohtaamisessa menetin hermoni, mutta tässä ottelussa hermot pitivät ihan niille viime sekunneille asti. Hurjaa oli se ja nyt joudun jo myöntämään, että arvailuni Ruotsista MM-kultajoukkueena meni totaalisen pieleen. Minne ihmeeseen heidän tuurinsa katosi? Tulossa on todella jännä viikonloppu jääkiekon parissa...

Vappua

Vappu oli ja meni. Kelit olivat suosiolliset vappupäivän kamalaa tuulta lukuunottamatta. Lumet ovat pääsääntöisesti sulaneet jo pois ja Saimaa kuoriutui jääpeitteestään aika pitkälle muutaman lämpimän päivän aikana. Nuoriso oli harrastanut kuvallista ilmaisua paikallisella uimarannalla asian puolesta ja vastaan. Mielipiteen vapaus sitten kai on täyttynyt. Hyvä niin.  

Mielialat alkavat pikkuhiljaa tasaantua, kykenen jo tekemään muutakin kuin itkemään. Miksi sitä onkaan näin suoriutuja, jonka on pakko pärjätä. Miksi olen se kiltti tyttö joka unohtaa itsensä yhä vaan ja uudestaan. Sitten kun mitta on täysi,hätä suurin ja jaksaminen totaalisen katkolla teen radikaaleja ratkaisuja kun en enää muutakaa osaa ja kykene. MURRR itselleni. Kiitos olkapäästä ja ymmärryksestä.

Höh

Enpä tuota ole saanut tarrattua kiinni tuohon kuvahaasteeseen, no ehkä tässä tulevana kuukautena. Ehkä sitten kuin elämä hieman rauhoittuu. Rauhoittumisen myötä valokuvaaminen varmaan myös virkistyy ja kaipa tässä on myös havaittavissa jonkinasteista hienohelmaisuutta. En oikein ole suuremmin innostunut sohjoloskassa ja räntäsateessa tarpomiseen. En sitten niin yhtään. Kermapyllykös minusta onkin nykyisin tullut.

Muuten elämässä on nyt ollut vähän kaikenlaista, ahistusta, iloa, rakkautta, surua, vihaa, pelkoa, eli jälleen kerran elämän koko kirjo tunteineen on lätkäisty hämmästeltäväkseni. Erikoista, kovin erikoista on tämä ihmisen elo. :) Olotila on rehellisyyden nimissä hiemän stressaantunut ja piirun verran mietteliäs.

Kuherrusvuotenikin Hanin, niin sen nelipyöräisen peltikasan kanssa osoittaa rakoilemisen merkkejä. Nyt se on enää vaan auto. Ei THE auto. Hupaisaa. Ilmeisesti olen alkanu tuhlata rakkauttani ihan jonnekin muualle kun peltilehmään ja se jos mikä on hyvä, hyvä asia.

Juu-u. Eiköhän tämä tästä. Taas. Jälleen kerran.

31. Where you relax

30. Toy

Lelu 35 vuoden takaa. Nuhjaantunut, mutta sitäkin rakkaampi omistajalleen.

29. Feet

Jalkoja kolmin kappalein.

Hymyilyä

Pitkästä aikaa tapahtui jotain, mikä pisti kirjoittamaan. :)

Loma-aamun ihanin uutinen oli ehdottomasti raskautumisuutinen. Käytännössä henkilö jota en ole koskaan tavannut IRL, mutta jonka elämää toki olen ansiokkaasti stalkkaillut blogien ja facebookin avulla seurannut oli päivittänyt ihanan uutisen facebookiin. Heille tulee vauva, Oih ja voih. Vaikken itse nyt mikään suuren suuri fani muksuille ole ja vaikkei ne lapset ole minulle SE juttu, niin tulin vilpittömän iloiseksi ja onnelliseksi heidän puolestaan. Oih ja voih uudestaan. Niin-n ja joo, kerrottakoon vielä selvennyksenä se, että kysessä on naispari, joten siksi vielä kerran oih ja voih ja ihanaa :))  Ihanan hupsuahan se on iloita tuntemattoman ihmisen puolesta onnesta, jostain syystä tämä nyt vaan kosketti niin kovin mieltäni monestakin syystä.

Tietysti oman elämän kohtalainen tämän hetkin kaaoskin aiheuttaa näitä herkistymisiä. Elämä on kovin kahtiajakoista juuri nyt. Toisaalta olen kovinkin onnellinen, mutta toisaalta mielen pahoittumisia ja itkuja on viimeaikoina tullut enemmän kuin tarpeeksi. Osa on tullut ihan ansaitusti, mutta osa taas ei ole mielestäni mitenkään ansaittua. Hemmetin menneisyys ja lapsuuden traumat, opitut käyttäytymismallit ja jälleen kerran aivan liian kiltti minä.

Tänään suunnitelmissa itsetehty kebab. Tästä jos jostaintulee varmasti kivoja kuvia kesken jääneeseen kuvaushaasteeseen.

28. Trash

27. Your Name

Menkööt nyt, kaimoja täältä maailmasta löytyy joten tuskin minä ainoa tuon nimen omaava henkilö olen. Omin käsin kirjoitettu oven päällyslautoihin eloaitassa.Veikkaisin, että tuona päivänä tuli muutettua aittaan kesäksi nukkumaan, niinkuin muksuna oli tapana. Tai siis teinihän minä jo tuolloin olin.

26. Key

Avain se kai tämäkin on, :) Ei kuulu oman keittiön varusteisiin, selvennettäköön vielä se.

23. Moon

22. Kitchen Sink

Poistettu allas odottaa uusikäyttöä varastossa.

21. Delicious

Idea oli alunperin ottaa kuva jäätelöstä, mutta koska sama herkku oli muillakin esillä vaihdoin lennosta kohdetta.  Seuraavaksi parasta herkkua on tämä. :) ja kuinka ollakkaan näitäkin sattumoisin löytyi kaapista.

20. Before After

Kyseessä on itsetehtyä kebablihaa, ei näytä kovinkaan herkulliselta mutta oli kuitenkin hyvää. Piirun verran enemmän suolaa seuraavalla kokeilulla. NAM.

19. Funny

Näistä sarjiksista voi olla montaa eri mieltä, mutta itse yksinkertaisena ihmisenä hihittelin tälle aamukahvia juodessani.

18. A corner of your home

17. Green

Perinteinen vihreä kasvimatto, ja se pienempi häivähdys tulevasta vihreästä Samiakäpypalmun kävyn kupeesta...

16. Sunglasses

Siinäpä sitä kun omaan naamaani en moisia laseja halunnut iskeä ihan jos katsojaystävällisyyttä ajatellen. Toki melkein samanlainenhan olisin ollut ko. mallin kanssa. Piikikäs ja pullea :)

15. Car

Mielikuvia

Sm/poliisiosasto. Kun tähän lyhenteeseen törmää oman blogin yhteydessä alkaa hieman ajatteluttaa. Alkaa hieman ajatteluttaa enemmänkin. Ihan lähtien jo siitä, että eipä mikä hemmetti on sm poliisiosasto. Pikaisen googletuksen jälkeen totean sen olevan sisäministeriön lyhennelmä,  eikä asialla ole mitään tekemistä erään toisen, erittäinkin villin mielikuvani kanssa.

Niin no. Tulipahan taas vähän säikähdettyä ja sitten tuli taas viisastuttua.  Tutkimattomia ovat nämä nettien syöverit. En pistä foliohattua päähän en. Hyvää huomenta vaan. :)

14. Clouds

Harmaata on ja eipä noita kovinkaan erikoisia pilviä missään näy. Kännykameralaatua, joka annettakkon anteeksi.

13. A sign

Maaseutumatkailu avartaa. Kaikki nämä merkit pongattu yhden reissun aikana. Saaristo kyltistä kuva oli otettu ihan oikeassa saaressa jonne jäitä myöten tuli hipsittyä.

Rakastuminen ja testosteroni

Rakastuneet naiset kaksinkertaistavat testosteronin tuotantonsa, kun taas miehet vähentävät tuotantoa 40 prosentilla. Nämä toisilleen vastakkaiset muutokset lähentävät sukupuolia kemiallisella tasolla toisiinsa. Rakastuneista miehistä tulee toisen tahtoon paremmin mukautuvia, naisista suhteen jatkamiseen määrätietoisemmin suhtautuvia.

Lähde:Hullaantumisen kemiaa

Uhrasin juuri hetken ajatukselle, mitä tapahtuu naisen rakastuessa naiseen. Tuplaantuuko testosteronin tuotanto samalla lailla näissä tapauksissa ja mitä siitä sitten seuraakaan. Tai omakohtaisesti mietittynä mitä on itse kenenkin elämässä kyseisenä hetkenä tapahtunut? Tuleeko tässä se osaselitys sille käsittelle "tajunnaräjäyttävä seksi"...
Tai vastavuoroisesti kun miehet rakastuvat toisiinsa. Vai muuttuuko itse kenenkin hormonituotannot jonkun muun määräävän ominaisuuden perusteella. Jos naisen vaihdevuosvaivoja hoidetaan (käsitykseni mukaan) testosteronipitoisilla lääkkeillä, mitä tapahtuu jos yhdessä on kaksi rakastunutta naista, jotka käyttävät vaihdevuosilääkkeitä...

Tässäpä tätä. Pohtimista taasen. ;) Ehkä tätäkään ei kannata miettiä niin tiukkapipoisesti.

Lörtsy

Tuli käytyä paikallisilla markkinoilla ja ostettua lämmin lörtsy lounastauolla syötäväksi. Siis puhun nyt tästä herkusta. Hyvää se taasen oli, ei mahda mitään. Moista saalistani työpöydän äärellä lounastaessani ajatukseni lähtivät jälleen kerran omille teille, sillä sitä myöten kun makuhermot heräsivät heräsivät myös muistotkin eloon. Viime kesä, lörtsyt, kallio, Savonlinna . Huokaus sentäs.

Aamulla suurta hämmästystä aiheutti yöllä näkemäni varsin seksipitoinen ja hämmentävä uni. Olin unessa naispuoleisen ystävän kanssa jossain illanistujaisissa. Täällä eräs miespuoleinen herra (asiakas työympyröistä) teki tuttavuutta kanssani. Torjuin miehen lemmekkäät tarkoitukset tokaisemalla, että olen rakastunut toisen. Naiskaverini kysyi minulta saisiko hän tuon miehen, jos minä en häntä halua. Eipä siinä sen ihmeempiä lupia enää tarvittua ja parikunta aloitti varsin villit leikit siinä sängyssä. Sängyssä jossa minunkin kuuluis nukkua. Siinä ne sitten lemmiskelivät, samassa sängyssä missä minä leikin nukkuvaa ennenkuin sopivan tilaisuuden tullen osasin hipsiä karkuun.

Tosielämässä naispuoleinen ystäväni ei vieraissa varmaan kävisi ja tuskin minulta lupaa kysyisi noihin leikkeihin. Ehkä olisi syytä mieheltäkin jotain kysyä, nyt hän kauppatavaraksi rinnastettavissa oleva asia. Kauppatavara jonka minä lupasin ystävälleni kun en itse hänellä halunnut leikkiä.
Mikäs se nyt vaivaa kun näen miehistä unta. Onko kuun kierto tietyssä paikassa,  vai tekeekö alitajunta  nyt tepposiaan. Tässäpä sitä taas kallonkutistajalle riittäisi tulkittavaa. :) Vai kaivanko sen unikirjan kehiin?

Tämä taisi olla sitten se 701 blogikirjoitukseni. Aikasta monta vuodatusta, ettenkö sanoisi. :)

12. Fork

Ihan aito tilanne, työhön liittyvän kakkukekkereiden jälkeinen tilanne.Leivoslusikka odottaa noukkijaansa tiskikoneeseen, kakkulautaset sun muut on ehditty jo korjata pois. Kännykameralaatua taasen, mutta kuvan pitäisi tällä kertaa olla tehtävän annon mukainen.

( Kirjoitin muuten hupaisan kirjoitusvirheen tuohon otsikkoon. Pork ei ole ihan sama kuin Fork. Hih :)

11.Someone you talked today

Luistan tehtävänannosta sen verran, että tänään minä tuolle yhdelle puhuin. Päivä on siis 12.3.,  vaikka tehtävänannon mukaan kuvan olisi pitänyt olla eiliseltä päivältä. Puhuminenkin on vähän niin ja näin. Jos runsas ärräpäiden mättäminen ja sanallinen uhkailu vehkeen uppotamisesta Saimaaseen lasketaan puhumiseksi, niin sitten minä puhuin. Paljon ja monisanaisesti. Sen verran paljon ko. kojeen kanssa on tullut tahkottua ja tapeltua, että hermothan tässä meni. Tuosta värkistä on tullut kyllä ehdottomasti someone. Laite jolla on oma tahto, sielu ja persoona.  Duunipaikkalla näitä täysin identtisiä kojeita on kaksi kappaletta, mutta vain tämä on se kappale mikä takkuaa...Liekkö sitten nainen kyseessä, en tiedä.

Kuvan laatu pikainen tyyliä "näppäys kännykameralla", joten anteeksi nyt siitäkin.

Aamujen aamua

tai jotain sinne päin. Aamu alkoi vähemmän leppoisasti hikireippailun merkeissä. Yöllä satanut märkä nuoskalumi oli jälleen kerran aurattu portin ja jalkakäytävän tukkeeksi ja siihen sitten vielä liisäksi etu- ja takapihan kolaaminen. Vajaa tunti siihen meni ja hiki virtasi. Toisaalta moinen liikunta teki ihan hyvää, nautin aina siitä jälkifiiliksestä mikä tulee kun tekee oikein kunnolla jotain ja siitä pikku hiljaa hikisenä palautuu... Kun niskahiukset on ihan märät hiestä ja hiki virtaa paidan alla. Jonkin sortin masokisti taidan olla. Hmm. :) Liekkö ne endorfiinit sitten taas vai mitkä moisen euforisen fiiliksen saa aikaiseksi.

Moisten fyysisten ponnistusten jälkeen oli kiva napata aamun lehti laatikosta ja nauttia leppoisa, rauhallinen aamukahvi vohveleilla ja lohileivillä. Roikkua siinä ohessa vähän netissä ja tästä oli kiva jatkaa päivää auton puunauksella ja puleerauksella. Pesukeikan jälkeen sisätilojen imuroinen jää varmaan myöhäisemmäksi, kuivempia kelejä odotteleman, mutta ulkoapäin auto ainakin kiiltää. Ainakin siis sen muutaman hetken kun maltan pysyä suolatuilta teiltä pois...

9. Red

Pääosa on punaista, sallitaan tämä. Tässä esittäytyy keittiön pöydältä löytyvä esikko, taitaa kohta kukinta olla jo ohi.

8. Window

Siinähän sitä ikkunaa. Duunipaikan lähistöllä ja usein parkkeeraan autoni juuri tämän ikkunan alle. :)

Vakavia

pohdintoja yön pimeinä tunteina kohtalaisen pelokkaissa ja surullisissakin merkeissä. Pelottaa suoraan sanottuna ihan perkeleellisesti. Yksi vihatuimmista lauseista itselleni on , että mitäs minä sanoin...

Muuten ei kai mitään ihmeitä. En ole kameran kanssa päässyt riittävän kauas, siis riittävän pitkäälle ulos asti joten haasten kuvat odottelevat vielä ottamistaan. Raivoisaa siivoamista, akvaarioiden veden vaihtamista, suodattimien putsaamista ja kasvien harventamista, pyykkäämistä, kukkien multien vaihtamista ja kaikkea sitä tylsää mitä pitää tehdä kun pitkästä aikaa kotona kykeneväisenä tekemään juttusia.

Huomenna sataa taas sitä valkoista kakkaa taivaalta, eikö tuo lumi jo jumalauta ala riittääääää !!! Mur. Anteeksi kiivastumiseni, mutta kun en vaan enää jaksaisi ainaista raappaamista, kolaamista ja harjaamista.

Anteeksi kiroiluni, on nyt vähän niskavillat näköjään pystyssä.

Ai mikä ihmeen suvaitsevaisuus?

Tämä kuva on lainattu (Nuoren) opettajan varaventtiili blogista. Olen sanaton, ihanko vakavissaan tuo herra on? Minäkin toivon kaikenlaista... mutta olen se suvaitsevainen ja salli hänenkin kaltaisten henkilöiden laukoa moisia mielipiteitään.

Puuuuuhhhhhhh. Pelottavaa.

Matalalla liitämistä

Eilen oli aika hektinen päivä. Duunien jälkeen tuli liideltyä siellä sun täällä ja siinä ohessa onnistuin myymään myös kotiteatterini, digiboxini ja ostin yhden edullisen lipaston yksityisiltä markkinoilta. Kai se turhuuden tavaramarkkinoiden tasapaino sitten säilyy kun saa vähän rojuja pois ja ostaa fiksuna (?) lisää säilytystilaa minkä voi täytää taas kaiken maailman tavaroilla. Pöh. Ensimmäisen kerran elämässäni minä alan pikkuhiljaa ymmärtää tämän kierrättämisen ja kirpputorimeiningin päälle, ennen muinoin suostuin lähtemään kirppiksille hampaat irvessä ja väkipakolla. ;) Kaikkea sitä tekeekin kun vanhemmaksi elää.

Valokuvauskin on taas jäänyt vähän unholaan. Tänään täytynee ottaa kamera ja napsia ne puuttuvat maalikuun kuva-aiheet. Mielessäni välkkyy jo mukava ajatus mielenkiintoisesta ikkunasta ihan omilla lähikulmilla. :)

Viikonloppu tuleekin taas olemaan vaihteeksi ihan koti-kulmilla. Mitenkähän sitä malttaa taas olla paikallaan, kevään edetessä kun tuo levottomuus tuntuu vaan lisääntyvän.  Eilen minulta kysyttiin mistä minä sen kaiken energiani oikein saan. Jaa-a, en tiedä. Onnellisista ajatuksista, luottamuksesta tulevaan, tärkeistä ihmistä, elämän pienistä kauniista asioita ja niistä suuristakin kauniista asiosta.

Mieleni tekee suuresti sisustamaan ja siivoamaan, järjestelemään ja muuttamaan asioita. Niin-n ja sitä viherpeukaloa kutittaa nyt kovasti. Olen jotenkin hämmentävää, että olen onnistunut tappamaan, hävittämään, poistamaan näköjään suurimman osan viherkasveistani tässä ajan kuluesssa. Eipä ole enää montaakaan kasvia mille ne mullat pitäisi vaihtaa, mutta silti sitä peukaloa kutittaa ja kovasti...

7: Something you wore

Autenttinen kuva kaaoksesta kotonani. Yleensä farkut kyllä löytyvät lattialta, nyt olin ne sentäs pistänyt muiden kamojen kanssa jalkarahille.

Juu, musta ei todellakaan tule muotibloggaria päivän asu meiningillä. ;)

6. 5 PM

Iltapäiväaurinko sulattelee naapurin katolta lumikuormaa. Näkymät on napattu olohuoneen ikkunasta, eli kävisi myös kuvana naapuristosta. Kello oli 17.06.

Ihanaa että lumet sulaa. :)

NyyskisTyrksis

Eipä siitä kuivin silmin selvitty, ei tietenkään. Sanoin työkaverille osanottoni ja seuraavana juoksinkin kiitolaukkaa kohti vessaa vollottamaan hillittömästi. Oletan hänen arvostaneen sitä, etten jäänyt hänen silmien alle kyynelehtimään. Yllättävän paljon tämä satttui minuunkin, täysin ulkopuoliseen ihmiseen. Ehkä tässä ohimennessäni tihrustelen omia muita surujan pois, en tiedä. Vähän yliregoin tähän hommaan, ei mahta mitään.  Herkkis, mi herkkis.

Hieman kevyempinä aiheina voisi todeta, että kannattaa omistaa halpa Toyota merkkinen paketti- tai avolava-auto. Niillä merkeillä/malleilla näkyy olevan menekkiä, eikä ole varaa että auto jää pyörimään nurkkiin. Isä halusi päästä vanhasta  Toyota Hiacestaan eroon ja voi sitä soittorumbaa mitä yksi ilmoitus sai aikaiseksi nettiauto-palvelussa. Soittoja tuli lähes sata. Vajaa tunti ilmoituksen jätön jälkeen ja auto oli jo myyty. Eritoten kiinnostusta oli rajan takana Virossa ja tämäkin auto lähti suomalaisen välittäjän matkassa rekkakyydillä Viroon. Jos ihan rehellinen olen, niin minusta siitä ruosteisesta autosta maksettiin jopa ylihintaa, toki tekniikkahan se on mikä ratkaisee, ei pellit. Höh, outoja ovat nämä markkinavoimat. Saisinkohan minä myyntiprovikat kun niin kivat kuvat ja hyvän ilmoituksen osasin laatia. Ei tarvinnut niitä isän ehdottamia myyviä bikinibeibi kuvia ottaa, kun auto meni kaupaksi muuten. Kuvaushetkellä olisi ollutkin pitkän huiskea kilometrikopinen malli paikalla, mutta ne biksut olivat jääneet tällä kertaa kotiin. Sitä millainen mallipalkkio hänelle olisi sitten pitänyt maksaa maaliskuun hyisestä poseerauksesta ruosteisen ja vanhan Hiacen kyljessä jäi vielä neuvotteluasteelle.  ;)

Maaliskuun kuvajutussa olisi aiheena hymy. Maanantaina ei mitenkään kamalasti hymyilyttänyt, niin pitänee keksiä hymyä vähän väkisin. Hajahuomioina voisin myös todeta, että aikuiskoulutuksen hakuaika on myös alkanut ja tämä tieto aiheuttaa minussa tällä kertaa jopa toimenpiteitä. Viime vuonna asia jäikin pelkän jahkailun asteelle, nyt jo tekojen aika.

5. A Smile

Tän enempää ei hymyä nyt irtoa, Jääkaapin ovessa roikkuva pinssi jaksaa ja koettaa huonoinakin aamuina muistuttaa hyvistä hetkistä.

Hiljentävä asia

Pohdintaa.

Miten voi osoittaa myötätuntoaan ja osanottamista työkaverille. Hän jäi iloisella mielellä alkuviikosta isyyslomalle, mutta loma muuttuikin äkkiä sairaslomaksi täysiaikaisen, oletetun terveen vauvan menehdyttyä suunnitellussa sektiossa. Lapsi olisi ollut heidän esikoinen, pitkään, kauan ja hartaasti odotettu. Uutinen mykisti minut täysin, ei näin voi käydä nykyaikana. Eihän. Itkeä tihrustin tämän asian takia työpaikan vessassa, sen verran satuttava uutinen se  minulle(kin) oli. Raukkamaisesti pelkään kohdata työkaveria, mitä teen, mitä sanon etten vaan häntä loukkaisi tai satuttaisi enää lisää. Enkä edes uskalla ajatella sitä tuskan, surun ja kivun määrää mitä siinä perheessä koetaan juuri  nyt.

Voi että, kuinka tyhmältä, toisarvoiselta, merkityksettömältä tämä papereiden pyörittäminen duunissa onkaan. :(

4. Bedside

Sängyn viereltä löytyi tällä kertaa tämä taideteos.

3.Your neighbourhood

2. Fruit

Granaattiomena oli ensimmäisen kerran tuttavuus ja voin lämpimästi suositella. :)

Jääkaapinovi meemi

Kummitus halusi nähdä ihmisten jääkaapinovia... no tässäpä näitä.
Itselläni on kaksi kuvaa, koska pystyn käyttämään "muistikirjana" jääkaapin kahta eri sivua.

Hieman sitä modifioin, eli suoraan työpaikkaan tai omia nimitietojen näyttäminen ei tuntunu kivalta. Nämä laput ja liput on otettu pois. Muuten kuva on ihan autenttinen ja aika hupaisahan tuo on.

Onkohan tullut jo nolattua riittävästi itseään näillä paljastuksilla. ;)

1. Up

Aika leijuvaa meno tällä yskänlääkkellä... Ei turhan takia kolmiota ole tuohon kylkeen isketty ja ihan aiheesta se reseptikin apteekkiin jää.  Varovaisuutta siis...

Tarttuiskohan haasteeseen

Täältä haaste on poimittu aluperin, Enimmäkseen harmiton on taasen syypää tähän bongaukseeen. Tämä voi olla kiva juttu talven koomailujen jälkeen. 

Edellisestä kerrasta

onkin jo niin kauan, etten meinannut enää osata edes kirjautua tänne. Siitä kirjoittamisen taidosta ei kannata enää näköjään edes puhua... Öh ja öh. Hetki sitten minulla jopa oli jotain tarinan tynkää mielessäni, mutta nämä erinäiset tekniset vaikeudet veivät ajatukset pois ja se edes jonkin värinen  ohut lanka kirjoituksista taisi jo kadota.

Yritetään kuitenkin. Edes jotain. Koetan myös päästä järkytyksestä ohi kun samana päivänä on uutisoitu Tauskin vaimon hakenee avioeroa yksin, ollessaan neljännellä kuulla raskaana. Ja ystävämme Matti Nykänenkin pääsi jo koevapauteen...

Ehkä kuitenkin siirryn omaan, huomattavasti tylsempän elämään. Viime kuukausi on mennytkin näppärästi joko sairastellessa tai sitten taudeista toipuessa. Juuri nyt keskityn häätämään noita inhoja jälkitauteja hus pois minusta vaikka sitten sinne metsään. Eipä uskoisi että flunssa, tai liekö sitten ollut se influenssa voi viedä perusterveen aikuisen petiin puoleksitoista viikoksi. Nyt sitten on jo toinen antibioottikuuri menossa ja  haaveena olisi piakkoin se yskätön elämä. Viimeisellä keikalla lääkäri määräsi siinä määrin tujut yskintää hillitsevät tropit, että nillä lähtee sekä taju, että yskäkin. Oi sitä ihanaa huumaavaa tunnetta... ;) Enää en yhtään hämmästele miksi se resepti jää apteekkiin ja netin keskustelupalstat pursuavat kommentteja miten moisella litkulla saa pää helpoiten sekaisin. Antibiootithan taas saavat aikaiseksi ne tavalliset ikävähkön oloiset vaivat. Ei auta söikö niitä maitohappobakteereja tai ei,  lopputulos on ainakin näillä lääkkeillä ollut varsin, ettenkö sanoisi suoraan varsin tyhjentävä. :(

Tänään vaihtui sitten valtakunnan pomokin. Itse en hänen äänestäjiin kuulunut, mutta keekoilkoot nyt siellä nuorikkonsa kanssa ne seuraavat 6 vuotta. Ei voi minkään enää. Hieman hupaisaa kun Suomeenkin koetetaan saada vähän niinkuin kuninkaallista hysteriaa aikaiseksi, pöh. En ikinä voisi kuvitella kiljuvani jossain julkisen hysteriän rajamailla Sauli, Sauli, Sauli. YRP. Ruotsin sipsiPrinsessa on sentäs söpö, mutta sitä samaa ei voi sanoa tästä eläkeikäisestä herrasta. Tai ainakaan minun pöksyt eivät moisesta herrasta kostuisi, ei vaikka niihin herroihin olisin ylipäätään tykästynyt. Makunsa kullakin, niistä asiosta kun ei voi kiistellä. Rehellisyyden nimissä odotan suurimmalla innolla Lennu koiran edesottamuksia tulevan kautena...

Niin-n ja se kevät saisi jo tulla. Kiellän kokonaan lumisateen ja räntäsateet tältä vuodelta. En enää halua kolata yhtää metriä, en halua kaivaa autoa lumikinoksesta, en halua täristä pakkasessa. Tule jo kevät. Jooko. Ihanaa valoisuutta on jo tullut, en uupuu ne lämpimät päivät ja auringonpaiste joka sulattaa tuon inhan valkoisen massan pois, pois, pois...

Ketään en eilen maagisena karkauspäivän kosinut ja kukaan ei kosinut minua. Erittäin hyvä näin. Seuraavaan karkautta siis odotellessa, ihan olisi hamekangas hukkaan mennyt minun ompelutaidoilla. Saahan sitä tykätä tälleen ihan muutenkin, epävirallisesti ja virallistamatta. Saahan.

Viimeisinpähän kommenttina voisin sanoa vain kauniisti hymyillen, että oi kyllä. Kiitos ihana toukokuu, oi kiitos kaikesta. :)