onkin jo niin kauan, etten meinannut enää osata edes kirjautua tänne. Siitä kirjoittamisen taidosta ei kannata enää näköjään edes puhua... Öh ja öh. Hetki sitten minulla jopa oli jotain tarinan tynkää mielessäni, mutta nämä erinäiset tekniset vaikeudet veivät ajatukset pois ja se edes jonkin värinen ohut lanka kirjoituksista taisi jo kadota.
Yritetään kuitenkin. Edes jotain. Koetan myös päästä järkytyksestä ohi kun samana päivänä on uutisoitu Tauskin vaimon hakenee avioeroa yksin, ollessaan neljännellä kuulla raskaana. Ja ystävämme Matti Nykänenkin pääsi jo koevapauteen...
Ehkä kuitenkin siirryn omaan, huomattavasti tylsempän elämään. Viime kuukausi on mennytkin näppärästi joko sairastellessa tai sitten taudeista toipuessa. Juuri nyt keskityn häätämään noita inhoja jälkitauteja hus pois minusta vaikka sitten sinne metsään. Eipä uskoisi että flunssa, tai liekö sitten ollut se influenssa voi viedä perusterveen aikuisen petiin puoleksitoista viikoksi. Nyt sitten on jo toinen antibioottikuuri menossa ja haaveena olisi piakkoin se yskätön elämä. Viimeisellä keikalla lääkäri määräsi siinä määrin tujut yskintää hillitsevät tropit, että nillä lähtee sekä taju, että yskäkin. Oi sitä ihanaa huumaavaa tunnetta... ;) Enää en yhtään hämmästele miksi se resepti jää apteekkiin ja netin keskustelupalstat pursuavat kommentteja miten moisella litkulla saa pää helpoiten sekaisin. Antibiootithan taas saavat aikaiseksi ne tavalliset ikävähkön oloiset vaivat. Ei auta söikö niitä maitohappobakteereja tai ei, lopputulos on ainakin näillä lääkkeillä ollut varsin, ettenkö sanoisi suoraan varsin tyhjentävä. :(
Tänään vaihtui sitten valtakunnan pomokin. Itse en hänen äänestäjiin kuulunut, mutta keekoilkoot nyt siellä nuorikkonsa kanssa ne seuraavat 6 vuotta. Ei voi minkään enää. Hieman hupaisaa kun Suomeenkin koetetaan saada vähän niinkuin kuninkaallista hysteriaa aikaiseksi, pöh. En ikinä voisi kuvitella kiljuvani jossain julkisen hysteriän rajamailla Sauli, Sauli, Sauli. YRP. Ruotsin sipsiPrinsessa on sentäs söpö, mutta sitä samaa ei voi sanoa tästä eläkeikäisestä herrasta. Tai ainakaan minun pöksyt eivät moisesta herrasta kostuisi, ei vaikka niihin herroihin olisin ylipäätään tykästynyt. Makunsa kullakin, niistä asiosta kun ei voi kiistellä. Rehellisyyden nimissä odotan suurimmalla innolla Lennu koiran edesottamuksia tulevan kautena...
Niin-n ja se kevät saisi jo tulla. Kiellän kokonaan lumisateen ja räntäsateet tältä vuodelta. En enää halua kolata yhtää metriä, en halua kaivaa autoa lumikinoksesta, en halua täristä pakkasessa. Tule jo kevät. Jooko. Ihanaa valoisuutta on jo tullut, en uupuu ne lämpimät päivät ja auringonpaiste joka sulattaa tuon inhan valkoisen massan pois, pois, pois...
Ketään en eilen maagisena karkauspäivän kosinut ja kukaan ei kosinut minua. Erittäin hyvä näin. Seuraavaan karkautta siis odotellessa, ihan olisi hamekangas hukkaan mennyt minun ompelutaidoilla. Saahan sitä tykätä tälleen ihan muutenkin, epävirallisesti ja virallistamatta. Saahan.
Viimeisinpähän kommenttina voisin sanoa vain kauniisti hymyillen, että oi kyllä. Kiitos ihana toukokuu, oi kiitos kaikesta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti