Eilen oli aika hektinen päivä. Duunien jälkeen tuli liideltyä siellä sun täällä ja siinä ohessa onnistuin myymään myös kotiteatterini, digiboxini ja ostin yhden edullisen lipaston yksityisiltä markkinoilta. Kai se turhuuden tavaramarkkinoiden tasapaino sitten säilyy kun saa vähän rojuja pois ja ostaa fiksuna (?) lisää säilytystilaa minkä voi täytää taas kaiken maailman tavaroilla. Pöh. Ensimmäisen kerran elämässäni minä alan pikkuhiljaa ymmärtää tämän kierrättämisen ja kirpputorimeiningin päälle, ennen muinoin suostuin lähtemään kirppiksille hampaat irvessä ja väkipakolla. ;) Kaikkea sitä tekeekin kun vanhemmaksi elää.
Valokuvauskin on taas jäänyt vähän unholaan. Tänään täytynee ottaa kamera ja napsia ne puuttuvat maalikuun kuva-aiheet. Mielessäni välkkyy jo mukava ajatus mielenkiintoisesta ikkunasta ihan omilla lähikulmilla. :)
Viikonloppu tuleekin taas olemaan vaihteeksi ihan koti-kulmilla. Mitenkähän sitä malttaa taas olla paikallaan, kevään edetessä kun tuo levottomuus tuntuu vaan lisääntyvän. Eilen minulta kysyttiin mistä minä sen kaiken energiani oikein saan. Jaa-a, en tiedä. Onnellisista ajatuksista, luottamuksesta tulevaan, tärkeistä ihmistä, elämän pienistä kauniista asioita ja niistä suuristakin kauniista asiosta.
Mieleni tekee suuresti sisustamaan ja siivoamaan, järjestelemään ja muuttamaan asioita. Niin-n ja sitä viherpeukaloa kutittaa nyt kovasti. Olen jotenkin hämmentävää, että olen onnistunut tappamaan, hävittämään, poistamaan näköjään suurimman osan viherkasveistani tässä ajan kuluesssa. Eipä ole enää montaakaan kasvia mille ne mullat pitäisi vaihtaa, mutta silti sitä peukaloa kutittaa ja kovasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti