Jotenkin todella raskas kuukausi on nyt puoliksi takana ja nuo stressin oireet alkoivat jälleen kerran kummittelemaan ihan kunnolla. Pillahdin viimeisimpänä itkuun valokuvausliikkeessa ja näitä pillahduksia on tapahtunut aina kun hommat eivät menneet odotetulla lailla. Nyt sitten otan stressilomaa, ihan tosin vuosilomana. Ihan omaksi suureksi yllätyksekseni aikaistan kesälomaani karkaamalla äkkilähdöllä etelän helteisiin. Nyt tuleekin monta uutta juttua, ihan jo lähtien siitä etten koskaan ole lehtänyt. Kaikkea sitä sitten tuleekin tehtyä. Hui. Lentokoneeseen ja seikkailemaan. Ja ennenkaikkea lepäämään.
Tosin eipä kaikki asiat tietysti tällä lailla pikaloman avulla selviä, niitä tongittavia asioita on vielä paljon edessä. Tämä pikaloma auttaa jaksamaan kuitenkin sinne heinäkuulle asti, jolloin on se varsinainen kesälomani.
Niin ja rakas viime marraskuussa kotikotona kadonnut koiramme TaruTuulikki löytyi. Odotetusti koira löytyi menehtyneenä läheisestä metsästä, päällisinpuolin hyväkuntoisena ja aivan kuin hän olisi vaan nukkunut. Me olitiin itsekin katselemassa koiraa katoamishetkenä kyseisestä metsästä, mutta syksyllä koira ei vaan löytynyt. Tarun löysi naapurin isäntä istuttaessaan metsään puun taimia.äitienpäivänä ja hautajaisethan siinä sitten pidettään. Yhtäkaikki kaiken sen surun mukana oli helpotusta, nyt tiedetään mitä koiralle tapahtui.
Postiviisia asioita on kuitenkin alkava kesä, vehreys ja lämmin ilma. Aurinko tarttui helatorstaina nahkaan jopa siinä määrin, että ihoni on kovin kauniin ravun punainen. Eilinen päivä tuli otettua aurinkoa todellisen hyötyliikunna parissa, 3000 kpl kuusentaimia odottivat turvesuopellon pientareella istuttajiaan. Huh sentäs. Kaikille extreamkokemuksia halajaville suosittelen suopeltoa, hellettä, auringonpaistetta ja pisteleviä kuusen taimia ja pitkää taimien kantomatkaa. Musta pöly peittää päivän jälkeen hikisen ihon kaikki huokoset. Suihkussa väsynyttä hilpeyttä herätti keltaisen suihkusienen muuttuminen pesun aikana mustaksi, sen verran runsaasti pölyä oli jokapaikkaan ehtinyt liimaantumaan.
Ja entäs sitten se jääkiekko. MM-kisoja varten piti hommata ihan Canal+ kortti, eli eilinen huisin jännä näytelmä pisti äänijänteet tiukoille ihan noin niin kuin kotisohvallakin. Edellisessä USA:n kohtaamisessa menetin hermoni, mutta tässä ottelussa hermot pitivät ihan niille viime sekunneille asti. Hurjaa oli se ja nyt joudun jo myöntämään, että arvailuni Ruotsista MM-kultajoukkueena meni totaalisen pieleen. Minne ihmeeseen heidän tuurinsa katosi? Tulossa on todella jännä viikonloppu jääkiekon parissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti