pohdintoja yön pimeinä tunteina kohtalaisen pelokkaissa ja surullisissakin merkeissä. Pelottaa suoraan sanottuna ihan perkeleellisesti. Yksi vihatuimmista lauseista itselleni on , että mitäs minä sanoin...
Muuten ei kai mitään ihmeitä. En ole kameran kanssa päässyt riittävän kauas, siis riittävän pitkäälle ulos asti joten haasten kuvat odottelevat vielä ottamistaan. Raivoisaa siivoamista, akvaarioiden veden vaihtamista, suodattimien putsaamista ja kasvien harventamista, pyykkäämistä, kukkien multien vaihtamista ja kaikkea sitä tylsää mitä pitää tehdä kun pitkästä aikaa kotona kykeneväisenä tekemään juttusia.
Huomenna sataa taas sitä valkoista kakkaa taivaalta, eikö tuo lumi jo jumalauta ala riittääääää !!! Mur. Anteeksi kiivastumiseni, mutta kun en vaan enää jaksaisi ainaista raappaamista, kolaamista ja harjaamista.
Anteeksi kiroiluni, on nyt vähän niskavillat näköjään pystyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti