Pohdintaa.
Miten voi osoittaa myötätuntoaan ja osanottamista työkaverille. Hän jäi iloisella mielellä alkuviikosta isyyslomalle, mutta loma muuttuikin äkkiä sairaslomaksi täysiaikaisen, oletetun terveen vauvan menehdyttyä suunnitellussa sektiossa. Lapsi olisi ollut heidän esikoinen, pitkään, kauan ja hartaasti odotettu. Uutinen mykisti minut täysin, ei näin voi käydä nykyaikana. Eihän. Itkeä tihrustin tämän asian takia työpaikan vessassa, sen verran satuttava uutinen se minulle(kin) oli. Raukkamaisesti pelkään kohdata työkaveria, mitä teen, mitä sanon etten vaan häntä loukkaisi tai satuttaisi enää lisää. Enkä edes uskalla ajatella sitä tuskan, surun ja kivun määrää mitä siinä perheessä koetaan juuri nyt.
Voi että, kuinka tyhmältä, toisarvoiselta, merkityksettömältä tämä papereiden pyörittäminen duunissa onkaan. :(
2 kommenttia:
Ehkä siinä ei tarvita sanoja ollenkaan. Ota työkaveria kiinni olkapäästä tai halaa.
Tosi kamala juttu. Tosi.
Niin-n.
Eiköhän se halaus kerro riittävästi. Huomenna tämä nähdään tarvittiinko sanoja vai ei.
*Huokaus*
Lähetä kommentti