NyyskisTyrksis

Eipä siitä kuivin silmin selvitty, ei tietenkään. Sanoin työkaverille osanottoni ja seuraavana juoksinkin kiitolaukkaa kohti vessaa vollottamaan hillittömästi. Oletan hänen arvostaneen sitä, etten jäänyt hänen silmien alle kyynelehtimään. Yllättävän paljon tämä satttui minuunkin, täysin ulkopuoliseen ihmiseen. Ehkä tässä ohimennessäni tihrustelen omia muita surujan pois, en tiedä. Vähän yliregoin tähän hommaan, ei mahta mitään.  Herkkis, mi herkkis.

Hieman kevyempinä aiheina voisi todeta, että kannattaa omistaa halpa Toyota merkkinen paketti- tai avolava-auto. Niillä merkeillä/malleilla näkyy olevan menekkiä, eikä ole varaa että auto jää pyörimään nurkkiin. Isä halusi päästä vanhasta  Toyota Hiacestaan eroon ja voi sitä soittorumbaa mitä yksi ilmoitus sai aikaiseksi nettiauto-palvelussa. Soittoja tuli lähes sata. Vajaa tunti ilmoituksen jätön jälkeen ja auto oli jo myyty. Eritoten kiinnostusta oli rajan takana Virossa ja tämäkin auto lähti suomalaisen välittäjän matkassa rekkakyydillä Viroon. Jos ihan rehellinen olen, niin minusta siitä ruosteisesta autosta maksettiin jopa ylihintaa, toki tekniikkahan se on mikä ratkaisee, ei pellit. Höh, outoja ovat nämä markkinavoimat. Saisinkohan minä myyntiprovikat kun niin kivat kuvat ja hyvän ilmoituksen osasin laatia. Ei tarvinnut niitä isän ehdottamia myyviä bikinibeibi kuvia ottaa, kun auto meni kaupaksi muuten. Kuvaushetkellä olisi ollutkin pitkän huiskea kilometrikopinen malli paikalla, mutta ne biksut olivat jääneet tällä kertaa kotiin. Sitä millainen mallipalkkio hänelle olisi sitten pitänyt maksaa maaliskuun hyisestä poseerauksesta ruosteisen ja vanhan Hiacen kyljessä jäi vielä neuvotteluasteelle.  ;)

Maaliskuun kuvajutussa olisi aiheena hymy. Maanantaina ei mitenkään kamalasti hymyilyttänyt, niin pitänee keksiä hymyä vähän väkisin. Hajahuomioina voisin myös todeta, että aikuiskoulutuksen hakuaika on myös alkanut ja tämä tieto aiheuttaa minussa tällä kertaa jopa toimenpiteitä. Viime vuonna asia jäikin pelkän jahkailun asteelle, nyt jo tekojen aika.