Hymyilyä

Pitkästä aikaa tapahtui jotain, mikä pisti kirjoittamaan. :)

Loma-aamun ihanin uutinen oli ehdottomasti raskautumisuutinen. Käytännössä henkilö jota en ole koskaan tavannut IRL, mutta jonka elämää toki olen ansiokkaasti stalkkaillut blogien ja facebookin avulla seurannut oli päivittänyt ihanan uutisen facebookiin. Heille tulee vauva, Oih ja voih. Vaikken itse nyt mikään suuren suuri fani muksuille ole ja vaikkei ne lapset ole minulle SE juttu, niin tulin vilpittömän iloiseksi ja onnelliseksi heidän puolestaan. Oih ja voih uudestaan. Niin-n ja joo, kerrottakoon vielä selvennyksenä se, että kysessä on naispari, joten siksi vielä kerran oih ja voih ja ihanaa :))  Ihanan hupsuahan se on iloita tuntemattoman ihmisen puolesta onnesta, jostain syystä tämä nyt vaan kosketti niin kovin mieltäni monestakin syystä.

Tietysti oman elämän kohtalainen tämän hetkin kaaoskin aiheuttaa näitä herkistymisiä. Elämä on kovin kahtiajakoista juuri nyt. Toisaalta olen kovinkin onnellinen, mutta toisaalta mielen pahoittumisia ja itkuja on viimeaikoina tullut enemmän kuin tarpeeksi. Osa on tullut ihan ansaitusti, mutta osa taas ei ole mielestäni mitenkään ansaittua. Hemmetin menneisyys ja lapsuuden traumat, opitut käyttäytymismallit ja jälleen kerran aivan liian kiltti minä.

Tänään suunnitelmissa itsetehty kebab. Tästä jos jostaintulee varmasti kivoja kuvia kesken jääneeseen kuvaushaasteeseen.