Karjalais-savolaisen aikuisen naisen elämää. Jorinoita, turinoita ja joutavaa pähkäilyä elämäni omituisista sateenkaarevista kiemuroista. Mausteena harrastelijatasoisia valokuvia matkan varrelta.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Totuus tulee aina esiin
Tämä lause sai minut itkemään tänään aivan valtoimenaan. Osui ja upposi niin nopsaan ja syvälle, etten itsekkään oikein ehtinyt oivaltaan mitä tapahtui. Huvittavinta tässä on se, että miksi samaisen lauseen uskoo kun sen esittää joku ulkopuolinen, melkein vieras ihminen. Miksi sitä ei usko, kun sen esittää se rakas ihminen, miksi sitä ei usko vaikka samaa itsekkin suustani olen hokenut. Olen itsekkin aihetta/lausetta sivunnut ja todennut, että jos jotain on tapahtuakseen niin se tapahtuu, omalla aikataulullaan. Sitä ei voi käskeä, ei kieltää eikä hoputtaa, mutta miksi minä sisäistän tämän lauseen tarkoituksen vasta nyt? *Närkästynut tuhahdus*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ei se ole helppoa. Jos se olisi, sitä ei tarvitsisi edes sanoa.
Niin. Tähän ei voi muuta kuin nyökätä ja sanoa että niinpä...
ja vaikka sen ymmärtää ja sisäistää, niin siihen jatkuvasti (rauhallisin mielin) uskominen...
Niin, se vaatii sitä hemmetin kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja luottamusta siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Elämä kantaa kuitenkin, kävi niin tai näin. Jaksamista ja sitä rauhallista mieltä toivon sinulle :)
Lähetä kommentti