Aamulla oli runsaasti aikaa ajatella ja pyöritellä asioita päässäni matkalla töihin. Lähdin autoilemaan poikkeuksellisesti kohti Savoa Susirajalta, vanhempien luonta. Matkaa ja aikaa mietinnöille oli noin 2,5 tuntia ja mikä sen parempi tilanne miettiä asioita, kuin aamu varhaiset tunnit, kaunis kesäaamu vähäisen liikenteen joukossa. Saan nykyisin tajuttoman paljon jotain hyvää oloa autoilusta, musiikin kuuntelusta autossa ja siitä että voin liikkua vapaasti, omien mielihalujeni mukaan minne lystään ja melkein milloin lystään.
Tämän aamun autoilut olivat kovin mieltä tyhjentäviä ja puhdistavia. Ehdin matkalla laulaa, nauraa ja itkeä. Sopiva ohjelma radiosta aiheutti ne naurut, laulun viritin taustalaulajana hyvälle kappaleelle ja itkua aiheutti elämäni pohdinta. Oivalsin ja ennen kaikkea suostuin tunnustamaan muutamia totuuksia elämästäni. Joudun yhä enenevässä määrin tunnustamaan sen, että voidakseen rakastaa toista aidosti pitää ensin rakastaa itseni. Sanonta on aika kamala klisee, mutta pitänee kyllä paikkansa. Olen aivan liian usein mukautunut toisten tahtoon, unohtanut siinä tohinassa kuunnella itseäni ja antanut asioiden vain ajautua eteenpäin. Pitää hemmetti osata sanoa EI ja uskaltaa kuunnella niitä pieniä kelloja mitkä kilkattelevat hetkittäin, jos joku ei tunnu hyvältä tai oikealta. Väkisinkään mikään ei onnistu, eli se oma tahto tai ääretön rakkaus ei auta vaikka kuinka haluaisi, tahtoisi ja toivoisi. Ei vaikka polkisi jalkaa siinä ohessa ja kiroilisi kuin turkkilainen. Olen myös miettinyt elämässäni sitä, että olenko rakastanut liikaa, koettanut omistaa toista ja olettanut toisen tekevän minusta onnellisen ihmisen. Ei se näin mene. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa onnellisuudestaan, kukaan toinen ei sitä voi tehdä tai taikoa, rakasti toista miten paljon tahansa.
Noh, nämä olivat taas näitä mieltä ja päätä, sekä sydäntäkin selventäviä aamun ajattelutuokioita. Hyviä ja vapauttavia sellaisia. Minä alan pikkuhiljaa saada kiinni siitä, mikä minusta tekee onnellisemman ihmisen. Minä alan pikkuhiljaa löytää sen naisen, joka katosi jossain vaiheessa elämän pyörteisiin.
Hyvä näin. :)
4 kommenttia:
Tärkeitä oivalluksia! Mitä lauloit :)
En edes muista mitä lauleskelin. Varmaan SuomiPopin radiosoittojen tahdissa lauleskelin erittäin epämusikaalisesti. Oli aika... hmm... ettenkö sanoisi vapauttava kokemus moinen rääkykonsertti.
Voi kuule! Kyllä niin samoissa sfääreissä on selvästi liikkunut muutamankin lepakon biorytmit viime aikoina. Tuo miettimäsi sopii varsin hyvin osittain itseeni, toisaalta tuo itsensä rakastaminen ja ein sanominen eksääni. Mutta koko ajan eteen päin, tänään itse tosin vaihteeksi pidin viimeisimmän silmänalueen huuhtelusession. Mutta niitä tulee. Aina välillä.
Silmänalueen huuhtelusessio, varsin mielenkiintoinen termi ;) No joo, mutta pikkuhiljaa itse kukin menee elämässä eteenpäin. Välillä rypien syvällä jossain, välillä taas vähän valoisemmin miettein. Hyvä näin.
Lähetä kommentti