Puskasta pompannut... osa 3

Töissä olin harvinaisen onnellinen numerosta nolla, sillä sitä numeroa ollaan metsästetty toukokuusta alkaen ja nyt se kovasi kaivattu numero näytti uivan xml-tiedostoissa nätisti järjestelmään. Viime kuukauden ylityöt eivät menneet ihan hukkaan, sillä nyt oli niin paljon helpompaa kaivella tietoja oikeista tallennuspaikoista. Ajastettu tiedonsiirtokin on nyt pakotettu käyntiin, toivottavasi aamulla minua odottaa sen räjähtäneen näköisen työpöydän lisäksi selailussa nätti rivi oikeita tietoja. Niin-n outoa kuin se onkin, niin minä tykkään pähkäillä kaiken maailman koodia ja bitinpätkää. Tästäkin omituisuudesta keskusteltiin pitkään ja hartaasti esimiehen kanssa, miksi minä tykkään tutkia tietoja ja hän taas hermostuu moiseta pähkäilystä välittömästi.
Järkytin tänään myös toista työkaveriani. Hän manasi minun hiljaiset Merellin sandaalini. Minulla on kuulema liian hiljaiset työkengät, minun pitäisi kuulema kopista niinkuin talon kaikki muut naiset. Tietäisi siitä, missä liikun ja minne menen. No en kopise, enkä omista yksiäkään korkokenkiä tällä hetkellä. No asia ei ole uskon asia, se nyt vaan on niin, joten sulkekoon työkaveri hämmästyksestä auki loksahtaneen suunsa kiinni. Ei ole korkkareita ei. Toki tietty viehätys korkokengissäkin on. En tätä kiellä. Tai oikeastaan siis saapikkaisssa piilee se juju. Ja nahassa yleensä, myös tietyn tyyliset miesten kengätkin voivat olla aika vau. Mutta se nahka sinälläänkin on varsin mielenkiintoinen materiaalin. Niin  :)))

Joo. Olkoot. Hämmästelen myös muualla, muille sattuneita tapahtumia, jokohan se ensisuudelman aika olisi pian ;) Keskusteltiin tuossa erään ystävän kanssa eilen siitä, etteivät kaikki pidä suutelemisesta. No ei pidä ei, mutta itselleni se on vaan niin kovin mieluisa ja luonnollinen osa suhdetta. Oli se sitten suutelemista tai suukottelua. Kaikki ei halua moista, toki sen ymmärrän. Hellyyttä, rakkautta ja kiihkoa voi osoittaa niin monin muinkin tavoin, eikä se suutelemattomuus mikään paha asia ole. Olin vaan taas niin kapeakatsantoinen ihminen. Taas kerran. Plääh.  :(

Niin-n ja se puskasta pomppinut aihe. Syvä hiljaisuus. Olen varmasti ymmärtänyt nyt jotain väärin, joten parempi antaa asian olla. Etten nytten vaan pilaa mitään. Äh.