Öh

Tälläiset seesteiset rauhalliset viikonloput tekevät minulle näköjään hyvää. Ehdin ajatella, pyöritellä ja ihmetellä ajatuksiani ihan hyvässä hengessä. Käydä läpi asioita ja miettiä merkityksiä. 

Toiset meistä käy läpi ajatuksiaan puhumalla, sosiaalisessa elämässä ja keskustelemalla. Itse saan yhä irti eniten kirjoittamisesta ja pohdiskeluista omassa rauhassani. Tai ainakin se alustava pohdiskelu näkyy tapahtuvan yhä omissa oloissani, mutta nykysin jatkoprosessointi tapahtuu jo keskustellen ja ihmetellen asioita sitä kautta. Puhumisen taidon oppiminen on ollut loistava asia.

Viikonlopun saldona on suunnaton rauha asioiden suhteen. Minä en pysty mitään pakottaa tapahtuvaksi, kaikki vaatii sen aikansa.Oikotietä ei näy olevan, tai jos se on, niin käsittelemättömät asiat ovat edessä jossain vaiheessa. Joten on varmasti viisasta, että käyn tämän kaiken sonnan läpin nyt pohjamutia myöten. En pysty nopeuttamaan asioita oli kyse sitten omista tulevaisuuden haaveista tai  kipeiden asioiden käsittelystä ja unohtamisesta. Puolivuotisprojektiin tuli muutamia selkeitä asioita lisää ja ihaninta on se, että elän itselleni, en toisen ihmisen kautta, enkä toiselle ihmiselle. Minulla on omat juttuni, elämäni ja asiani ja en tarvitse ketään muuta pitämään elämääni pystyssä. Ehkä se taannoinen pelkoni läheisyysriippuvuudesta oli turhaa. En minä ole sellainen, En todellakaan. Tai pitäisikö sanoa, etten ole sitä ainakaan nykyisin, menneisyydessäni olen välillä varmaan tähän riippuvuuteen sortunut. 

Olen haaveillut  viime aikona tatuoinnista. Onhan tämä haave ollut  olemassa jo jonkin aikaa, mutta nyt se alkaa taas nostaa päätään. Niin kornilta kuin tämä kuulostaakin, niin kaipa tämäkin liittyy jotenkin tähän "uuteen Neidin Elämään". Haluaisin pysyvän muiston koko tästä prosessista. Joudun myös kohtaamaan pelkoni lähitulevaisuudessa ulkonäkööni liittyvän asian suhteen. Olen lykännyt prosessin aloittamista vedoten milloin rahatilanteeseen, milloin väärään ajankohtaan, milloin mihinkin. Kyse on pohjimmiltaan kuitenkin peloistani. Olen nyt kertonyt tämänkin ääneen, joten tuon kauhistusta herättävän prosessin jatkaminenon  piirun verran helpompaa. Ehkä sen tatuoinnin aika on oikeasti vasta sitten kun tämä prosessi on saatu kunnialla hoidettua pois.

Seuraan edelleenkin mielenkiinnolla muutamaa orastavaa rakkaustarinaa. Aika näkyy tekevän tehtävänsä heidänkin tapauksessaan. Hienoa. :)