Työkaveri kuoli 47-vuotiaana. Hän hävisi maanantaina pitkällisen taistelun syöpää vastaan saattokodissa. Toivottasti kipulääkitys oli riittävä ja hän olisi päässyt vaan nukkumaan pois. Jotain kohtalon ivaa on myös se, että hänen kuolinpäivänsä on sama kuin lapsensa syntymäpäivä. Olen varmaan maininnut hänestä täälläkin, mutta sappileikkaus ei hänen kohdallaan ollutkaan se rutiinileikkaus, vaan siellä löytyi jotain poikkeavaa. Aina voi jossitella, entä jos tuo rutiinileikkaus olisi ollut aikaisemmin, olisiko silloin voitu tehdä jotain jo aiemmin. Aloittaa lääkitys, sädetys, ihan mikä vaan.
Surullista.
1 kommentti:
Huoh. Muistuttaa taas siitä että pitäis arvostaa ja olla kiitollinen siitä mitä itsellä on.
Lähetä kommentti