On se tämä naisten elämä ihan pläääh, hormonit on plääh ja ja ja.. No joo, pääosin tämä naisena oleminen on erittäinkin mukavaa, mutta tuosta hormonihäiriö puolesta luopuisin kyllä varsin mielelläni. Eilisen hormonihuuruiset kiukuttelut tuntuivat tänään kovin oudoilta, mutta minkäs teet. Onneksi sain pidettyä kiukuttelut ihan omana tietonani, enkä jakanut sitä "iloa" muille. Näin se vaan menee.
Muutama sananen tuosta karppaamisesta sekalaisten havaintojeni tasolla. En ole niin perusteellisesti vielä asiaan perehtynyt ja vihaan kaiken laskemista, punnitsemista ja muuta nipottamista. Fiilispohjalla mennään tällä hetkellä. Pääpiirteinä olen nyt jättänyt sen kaiken viljan pois, lisännyt veden/kivennäisveden juomistani ja luopunut kevyttuotteista. Katkerin paikka tähän asti on tainnut olla PepsiMaxista ja jasmiiniriisistä luopuminen. Sokerituotteet ja sokerin käyttö makeutuksena on loppunut kokonaan. Kasviksia menee sekä tuoreena, että pakasteina paljon, kuten myös rahkoja ja raejuustoa. Olen myös palannut vanhojen himoistsemieni ruokien pariin, eli pakasteherneet ja auringonkukansiemenet olivat "edellisessä elämässäkin" namia ja sitä ne ovat nytkin ihan luvanvaraisina.
Mitään ihmeellisiä ei tässä muutamassa päivässä ole tietenkään tapahtunut, lähinnä vaan olo ja vatsa tuntuu olevan kovin täysi koko ajan. Kahvin juonti on pudonnut minimiin, koska ei ole enää keksejä mitä syödä kahvin kanssa. Töissäkin maltan pysyä kekseistä erossa ja mikä ihaninta, minun ei edes tee mieli karkkeja tai makeaa. Ruuanlaitto tuntuu mukavalta harrasteelta nykyisin entisten valmisruokien sijaan. Ehkä syy on kuitenkin siinä, että täyden tuntuisella vatsalla on malttia tehdä sitä ruokaa, ennen oli vaan pakko saada kiljuvaan nälkään jotain ja nopeasti. Kaupassa käynti on nykyisin kovinkin erilaista kun pitää tihrustaa niitä hiilihydraattipitoisuuksia purnukoiden kyljestä, entisen rasvanprosenttien sijaan. Leipäosasto tulee kierrettyä kaukaa, mutta sitä voita en ole vielä rohjennut ostamaan. Sentäs Oivariinia kylläkin.
Karppaamiseen perehtyminen vaatii vielä rutkasti lisätietoa ja suunnittelinkin tilaavani/ostavani jonkun alan opuksen. Tarjontaa tässäkin on paljon, mutta eiköhän se yksi perusopus riitä. Netti on tietysti täynnä tietoa, mutta päivät päätteen edessä istuttuani en vättämättä jaksa iltaisin istua toista rupeamaa koneen äärellä juttuja tutkien.
Tähän aiheeseen tulen varmasti palaamaan vielä. Toivottavasti positiivisten tulosten ja mukavan kerrottavan kanssa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti