Ilmeisesti harmistuksen määrä on vakio. Vihdoinkin kun saan jonkun osa-alueen elämästäni hyville uomille, niin joku muu sitten tökkii. Yleisfiilis elämän suhteen on edelleen leppoisa, mutta mutta... Pikkuhiljaa olen taas alkanut miettimään, että ehkä sitä voisi saada helpomminkin elantonsa. Jossain muualla, jotain muuta tehden.
Tässä hommassa on niin paljon liikkuvia osia ja niin paljon avoimia asioita, että ei tuo oma tietotaito enää riitä. Pienen yhtiön kiusa on se, että kaikesta osaa vähän kaikkea, mutta mistään ei riittävästi. Ei ole mahdollisuutta opiskella, perehtyä, erikoistua. Kuun vaihteet ovat aina täydellisiä kaaoksia ja vuoden loppu aiheuttaa sitten muita ylimääräisiä säpinöitä. Laskutus/Asiakasjärjestelmän iso päivitys pistää paljon asioita uusiksi ja kukaan ei tiedä mitä tapahtuu kun päivitys on tehty. Testaaminen jätetään asiakkaille itselleen, eli onhan se kätevää pistää vaillinainen tuote tuotantokäyttöön, kun asiakkaan sen testaavat ilmaiseksi. Kiitos seyksTietoifirma Oy.
Muualla sitten tuo varsinaisen päällikön puuttuminen näkyy ikävä kyllä varsin selvästi. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kun mitään palavereita ei ole, niin tuntuu että koko laiva on hunnigolla ja me vaan ajelehditaan ja toivotaan ettei sitä suurta kolahdusta tapahdu. Ilmapiiri on toki varsin leppoisa, mutta kovin epävarma. Tosin sitä entistä sovinistista käpälöijää en todellakaan haluaisi johtajaksi takaisin.
Katsotaan nyt.
*huokaus* *huokaus* *huokaus*
2 kommenttia:
V*****ksen määrä on tosiaankin vakio, mutta toivottavasti hetkellisesti ilahduttaa tämä: pidän blogistasi, tavastasi kirjoittaa. Siksipä tule ja pokkaa palkinto blogistani.
Oi joijoi. :) Kiitos. Käyn vastaanottamassa palkinnon, kunhan tässä ehdin paneutua aiheeseen.
Lähetä kommentti