-18 astetta pakkasta ja reipas aamulenkki töihin. Aikaa hyötyreippailuun menee 25 minuuttia ja tämä hyötyliikunta tekee minulle todella hyvää pitkän tauon jälkeen. Nyt on menossa kolmas aamu ja voi kuinka tykkäänkään työmatkastani kävelleen Saimaan rannalla. Siis ihan oikeasti.Samaan matkaan (2,5kilsaa) menee melkein sama aika autolla, tosin ei suinkaan liikenneruuhkien takia sillä eihän niitä täällä Savon eteläisessä maaseutukaupungissa juurikaan ole. Tuo auton kuoriminen lumesta ja ikkuinoiden raaputtelu kun vie oman aikansa. Ja se jääkalikalla ajelu ei ole mukavaa millään mittapuulla mitattuna, autoraasu kun ei kerkiä moisessa matkassa lämmitä laisinkaan. Toivottavasti tämä sama motivaatio säilyy minulla koko talven.
Mieli on siis kovin leppoisa ja rauhallinen. Kotona työpöydän kulmalla on pieni pino työpaikkahakemuksia. Ne odottavat lopullista tarkistusta ja lähettämistä eteenpäin. Minulla ei ole edelleenkään kiire vaihtaa paikkakuntaa eikä maisemaa, se minulle sopiva työpaikka tulee vastaan enemmin tai myöhemmin.Pohdiskelin viikonloppuna jälleen kerran muuttamisen syitä ja seurauksia syvälliseltä kannalta ja eipähän nyt muuton syyt ole tässä matkan varrella viime aikoina muuttuneet. Toki muuttamisen taustalla jossain vaiheessa oli ripaus muitakin syitä, nyt vaan tämän tietyn syyn merkitys on vaihtunut toisenlaiseksi matkan varrella. Eikä se merkitys ole laisinkaan huono nykyisessä puitteessakaan, ei todellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti