Töi, töi, töi

Siis työt, työpaikka ja vielä kerran työt aiheuttavat nyt suurta hämmästystä ja närää. Suurin päänkivistys tulee eräistä luottamustoimista ja siihen liittyvistä henkilövalinnoista sun muista. Eilinen avautumiseni kovaäänisesti on saanut naiset varpailleen ja mielistelyn huippuunsa. Toiset pyytelee anteeksi ja toiset narisee yhä vaan. Jännää on ja itse en jaksa enää kuin hihittää huvittuneena. Puhelimet ovat rallatelleet kovasti ja voi mikä suhina käytävillä ja työhuoneissa käykään. Koetan pysyä puolueettomana ja olen todennutkin, että ne ratkaisun avaimet eivät ole minulla, joten mielistelyt ja pään aukomiset menevät ihan hukkaan. Talossa vuosikymmeniä töissä ollut henkilö sanoo tämänkertaista episodia ennenkuulumattomaksi ja erittäin noloksi tapaukseksi. Jep, niinpä on niin. Noloa kertakaikkisesti. Jatkoa odotellessa. Hah.

Virallisissa töissä lievää ketutusta aiheuttaa hieman korkeammassa asemassa olevan henkilö, joka moittii nykyisiä alaisiaan minulle. Minun toimeni eivät varmasti ole kehumisen arvoisia samassa lauseessa, joten ehei, ei toimi minuun tuo. Ei todellakaan. Hän ei vaan tiedä minun kuulleen sen toisenkin puolen tarinasta näiltä mollaamiltaan alaisiltaan. Turha tämän henkilön on ihmetellä miksi minä tai muut eivät luota häneen, tai arvosta häntä. Ei kannata jäädä valheesta kiinni, eikä ainakaan toistuvasti ja kannattaa myös miettiä että työntekijät saattavat jopa kertoilla keskenään kuka puhui ja mitä. Mielistely ei toimi, ei varsinkaan niin läpinäkyvästi että ensin livotaan ja sitten kysytään apua ruuhkien purkamiseen ja työnnetään lisätöitä sopimusten vastaisesti. Ai että taasen, kaikenlaisia persoonia sitä onkin tuohonkin työpaikkaan eksynyt.

Huomenna tuuraan taas tietyissä työtehtävissä eri osastolla ja surua aiheutti myös kaksi viikkoa töissä olleen uuden henkilön tänään esittämä avunpyyntö minulle. Häntä ei olla ehditty opastamaan töihinsä ja kuultuaan minun käyneen saman suon läpi hän kysyi, voisinko auttaa häntä ja neuvoa asioita. Henkilökohtaisesti toki haluasin auttaa, mutta hallinnolliset syyt estävät tämän opetuksen. Huolestuttavaa oli myös sekin, että kahden viikon jälkeen hän näkee jo painajaisia ja pelkää tulevaa työpäivää kuinka hän siitä selviää. Todella huolestuttavaa. Elävästi mieleeni palasi omat ongelmani samassa tilanteessa. Se hillitön riittämättömyyden ja hyödyttömyyden tunne kun ei vaan hanskaa asioita riittävästi ja pistetään aivan liian aikaisin ja "pakolla" asiakaspalveluun.

Autokuume on jostain syystä taas livunnut lievästä lämmöstä kuumeen puolelle. Netti on ollut illat kovassa käytössä ja kävin jopa kirjastossa lainaamassa taas vinon pinon Tekniikan Maailmoja ja Tuulilaseja tarkempaa tutkintaa varten. Jee. Miksi kummassa autojen pitää olla harmaita väriltään.Vihaan sitä väriä autoissa ja tuntuu että kaikki mielenkiintoiset autot ovat väärän värisiä, siis niitä hopean harmaita. Mälsiä ja tylsiä ja hopeanharmaita. ÄH. :( Pienet ongelmat siis minulla, jos se homma on kiinni auton väristä.