Vatulointi jatkuu

Pitäisi osata tehdä jonkinlaisia, kenties isohkojakin ratkaisuja elämän suuntaviivojen suhteen. Järki, tunteet, haaveet ja toiveet sekoittuvat suloisen kammottavaksi sekamelskaksi mielessäni, enkä osaa päättää yhtään mitään. Vai olenko vaan taas se helvetinmoinen pelkuri. Kantaako se elämä kuitenkin, vai haihattelenko vaan turhaan. Olenko vaan mestari pettämään itseäni ja vakuuttelemaan kaikkea. Jos se kaikki hyvä onkin juuri tässä ja nyt.

Mikään pakkohan ei ole.

Yhtään mitään. Tiedän.

Niin-n  sekalaisina huomioina  kerrottakoon, että uusi hiiri on niin liukasliikkeinen, että tässä koejossa menee varmaan hetki jos toinen. Ulkona sataa lunta ja kaiken valkoisen tavaran sovittaminen tontille alkaa pikkuhiljaa olla isompi homma. :( Auto on toiminut moitteettomasti toistaiseksi, toimikoot jatkossakin niin. Viikonloppuna pääsen toivottavasti maalle kotikotiin, saunaan ja äidin lihapatojen ääreen ja kenties tiedossa on myös veljen kanssa taas autojen koeajoja lähikaupungissa. Töissä tökkii monellakin rintamalla ja kai kaikkein eniten oman pään sisällä, joten motivaatio ja tehokkuus on sillä saralla minimissään. Hävettää ihan. Niin-n  ja oivalsin kaipaavani tiettyä juttua menneisyydestäni kovastikkin. Melkein järkytyin aamulla herätessäni , sen verran voimakkaita ajatuksia tulvi mieleeni ihan puskan takaa ja yllättäen. Saahan sitä. Kaivata. Typerää on se silti. Jauhelihamureke kypsyy myös huomattavasti paremmin jos uunissa on päällä muutakin kuin se valo. Kuvittelin jo tunnin valohoidon jälkeen tuoksuttelevani kypsän murekkeen tuoksuja ja ihmettelin uunin vilkaistessani murekkeen kovin vaaleaa väriä. Vasta tökkäisy murekkeen kylmään kylkeen vahvisti asian todeksi. Hyvä minä. Myös muistiin tulevaisuutta varten voi pistää sen, että ei ole hyvä idea pestä tummia vaatteita paperinenäliinan kanssa. Paljon sen mukavempaa ei ole myöskään pestä huulirasvaa vuodevaateiden kanssa. En suosittele sitäkään. Eikä asiassa auta yhtään se, että huulirasva oli jotain milk&honey versiota, muumilakanat eivät osanneet arvostaa tätä seikkaa yhtään. Näiden episodien jälkeen tunnen itseni täydelliseksi kodin hengettäreksi jälleen kerran. Onneksi kukaan ei asu kanssani. Puh.