Oli aika järkyttävää herätä omaan hysteeriseen itkuunsa.
Jostain mielen syövereistä tuli esiin menneisyyden haamuja alkoholistiperheen lasisen nuoruuden ajoilta. Ehkä tuo pitkään jatkunut kuume nosti esiin pelottavia muistoja ja pätkiä tapahtuneista. Klassinen sanonta, verta, hikeä ja kyyneleitä oli tässä menneisyyden ikävässä tositv:ssä saanut lisäkseen myös hampaankappaleita ja irti revittyjä hiuksia. Raakaa ja raadollista tositv:tä. Kai tässä pitäisi vaan olla iloinen siitä että olen elossa ja että kaikki muutkin säilyivät hengissä. Ihan siis oikeasti.
Luulen ja oikestaan tiedänkin etteivät vanhemmat edes älyä mitä pahaa he teoillaan tekivät meille muksuille. Jotenkin se, että saisi vaan kerran turpiinsa olisi ok, mutta kun elää vuosikausia jossain täydellisessä helvetissä niin se jättää jälkensä. Näköjään. Ne mustelmat pelkästä yksittäisestä lyönnistä paranisivat, mutta kaikki nuo muut vinoon kasvamiset, väärät toimintamallit jättivät todellakin jälkensä. Ne eivät parane ihan helposti, ne voi oikeastaan vaan työntää pinnan alle piiloon ja koettaa selvitä.
Olen nyt niitä pikku hiljaa sieltä pinnan alta kaivellut esille ja käsitellyt. Ei mikään kamalan helppo prosessi, mutta eteenpäin vaan mennään vanhoja asioita kaivelemalla. Oiskohan terapia mitään...? Tähän tiedän itse sen vastauksen ihan sanomattakin.
Jotenkin luulen, että tähän aiheeseen tulen palaamaan vielä tämän vuoden aikana.
Nyt kuitenkin kuumelääkettä naamaan ja punkkaan takaisin.
Edit. Kuume on tosiaan pehmentänyt pääni. Jäin seuraamaan kahdelta eri kanavalta ostosteeveetä. Myynnissä oli joku huima salaattijärjestelmä, mutta sain itse suuret närkästykset mainoksista. Tuli jotenkin kovin halventava ja herra ties vaikka mikä olotila moisista hehkutuspätkistä. Liuta helmiäishampaisia jenkkibimboja huokaili moisen värkin vieressä ja taputtivat lähes orgasmin saaneena moiselle keksinnölle. Kuinka heillä on nyt aikaa perheelle ja kaikki on hyvin ja terveellistä ja ihanaa. Uskomatonta paskaa. Onko naiset todella noin typeriä, että heidän elämän sisältö on joku saatanan salaattivekotin. Missäs oli ne kaikki orgastisesti huokailevat miehet, ihailemassa salaattilinkoa tai erillistä raastinrautaa. EI, ei, ei, ei.... *huokaus* Sisäinen feministini nosti juuri päätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti