Kun tuo flunssa ilmeisesti alkaa helpottamaan otettaan ja kaikki nämä typerät pyhät alkavat jo loppua, on taas aikaa ajatellakin vähän. Tämä oli ohimennen sanottuna virhe, ei koskaan pitäisi ajatella mitään. Ei todellakaan. Minun ainakaan.
Vedin joulun alla hernekasvin sieraimeen syvälle, poikittain. Juttu lyhykäisyydessään on varmasti osastoa kärpäsestä härkänen ihan oman pääni sisällä. Rehellisyys on hyvä juttu, mutta toki arvostaisin sitä etukäteen sanottuna enemmän. Tai sitten olen vaan taitava kääntämään asiat itelleni siten miten minä ne haluan olevan ja itsekkäästi toimin siten kuin minäminäminäminä haluan. Tälläkään kertaa en siis osannut tulkita ympäripyöreitä ja korrekteja vastauksi oikein. Jep, mutta se siitä.Vastaukset tulivat minulle kuitenkin. Jälkikäteen hävetti suunnattomasti, kuinka kerta toisensa jälkeen älyän asiat niin hemmetin isolla viiveellä. Ilmeisesti ne piuhat ovat minulla tosiiiiiiiiii pitkät ja kärsivät ajoittain kosketushäiriöistä, ei näitä muuten enää osaa itsellenikään selittää. Jälleen kerran kiroan mustavalkoisen ja jästipäisen luonteeni syvälle helvettiin. Voi miten helpolla pääsisinkään, kun suostuisin välillä oikeasti kuuntelemaan mitä ihmiset minulle koettavat sanoa.
Yllättävää on myös se, että pienet, hyvinkin yllättävät asiat näkyvät vihlaisevan kovinkin kipeästi ihmeellisissä tilanteissa. Tänä aamuna tarvittiin vain yksi puolihuolimaton pieni ajatus ja kyynelhanat aukesivat. Työpaikalla, työpöydän ääressä, kesken työnteon. :( Suojaukset pettivät tällä kertaa, mutta ehkä voisin luvata että näin ei enää tule käymään. Olkoot tuo sitten vaikka se uuden vuoden lupaus. Hittolainen sentäs.
*nyysk ja niisk*
2 kommenttia:
...skat. Suojaukset saa välillä pettää. Nimim. "muurinmurtaja" tai tutut sanoo kela2
Siis suojaukset saa pettää. Toki, se on ihan hyvästä että tuntee, elää ja osaa näyttää ne tunteensa. En vaan jaksa nyt tätä yhtä ja tiettyä omaa kipuilun aihettani enää. Tässä kohdin suojausten olisi syytä pysyä ylhäällä ihan kunnolla.
Lähetä kommentti