Taas ja jälleen kerran täällä eteläisessä Savossa. Mietinnät ovat yhä samat. Onko ihan ok-olotila riittävä ja mitä itse on valmis tekemään saadakseen tuosta edes sen ihan-sanan pois. Puuh sentäs. Tartteis varmaan tehdä jotain, tai tartteis varmaan tapahtua jotain. En tiedä. Itsestähän se kaikki on kiinni. Niin. Toki elämä kulkee eteenpäin, vaikken sitä väkisin koettaisi ohjaillakaan. Nyt kun tuntuu että olen juuri nyt omassa elämässäni sivustakatsojana, ei suinkaan se pääosanesittäjä kuten kuuluisi olla.
Koska olotila on ollut ihan ok, niin kaikki hienot suunnitelmani ja pyrkimykseni ovat taas jääneet unholaan. Työpaikkailmoitusten kimppuun pitäisi taas käydä uudella innolla ja olen tuossa nyt sivusilmällä katsellut myös uutta kotia näiltä nurkilta. Jos tuota duunia ei muualta ala tippumaan, niin hemmetti ei minun ole pakko kuunnella tuota alakerran hirviölauman loputonta mekastusta jatkuvasti. Ei todellakaan. Se saunakin olisi kiva, siis todella kiva.
Katsellaan nyt. Uutta autoa ei ole vielä tulossa, eli tarjouskierrokset jatkuvat yhä. Kärsimätön ja malttamaton luonteeni kipuilee nyt kovasti tämän kaiken odottamisen ja pähkäilyn suhteen. Tahtoo, mulle ja heti ja nyt. Tai edes ensi vuonna. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti