Töissä oli poikkeuksellisen paljon säätöä ja säpinäää tällä viikolla. Kiitos kesälomatuurausten, ei ole helppoa tuurata jutuissa mistä ei mitään tiedä ja kukaan ei osaa auttaa. Opastus on ollut ala-arvoinen pikakelaus asioista, ryppyinen A4-arkki vanhentuneilla tiedoilla ja kehoitus, että saa hänelle soittaa lomalla jos hätä on. Toivon, että sitä hätää ei tule, en oikesti haluaisi häiritä häntä ihan ansaitulla lomalla, en todellakaan.
Erityisen raskaan tästä viikosta teki keskiviikkoinen tapaaminen. Harvoin olen itkenyt niin paljon muutaman tunnin aikana kuin siellä itkin ja niin kornilta kuin se kuulostaakin, paljon asioita loksahteli sen tapaamisen jälkeen paikoilleen. En tiennytkään miten hyvä olen ollut pitämään reippaan tytön kulissia pystyssä, miten loistavasti olen onnistunut piilottamaan vaijetut asiat syvälle, syvälle sisälleni. *huokaus*
Nyt ne asiat tulivat silmille, esille ja pintaan, joten jälki oli melkein sen Veera-myrskyn veroista. Ajoin tapaamiseen mennessäni kahteen kertaan riehuvan myrskyn läpi ja silloin myrsky repi autoa ulkopuolelta. Paluumatkalla myrsky sitten riehuikin auton sisällä. Ulkokuoreni pysyi ehjänä, mutta siellä syvällä sisällä, pinnan alla kuohui sitten siitäkin edestä. Seuraavana päivänä sain kesken työpäivän hyvin pelottavan ja omituisen tärinäkohtauksen, joka onneksi loppui jossain vaiheessa ihan vaan rauhoittumalla paikalleen. Ehkä se edellisen päivän henkisen ahdistuksen purkautuminen näkyi myös fyysisinä oireina. Ehkä se oli paniikkikohtaus, tai sitten jotain aivan muuta, yhtä kaikki toivottavasti se ei tule takaisin.
Asioiden käsittely jatkuu tahollani, pikkuhiljaa ja sen mukaan miten kykenen käsittelemään esiin tulleita tunteita ja ajatuksia. Oli hyvä, että sain ajatuksilleni vahvistusta ja miten helpottavaa onkaan kun joillekin epämääräisille asioille ja tuntemuksille tuli tietty sana ja termi.
Helpottavinta varmaan koko asioiden käsittelyssä oli se, että minulla on täysi oikeutus tiettyihin asioihin ja tunteisiin. Minun ei tarvitse enää olla se kaiken jaksava, kaiken kestävä teflonpinnoitettu henkilö joka huolehtii kaikkien muiden hyvinvoinnista ennen omaa hyvinvointiaan. Minun ei tarvitse olla katalyytti, minun ei tarvitse kantaa huolta kaikesta ja kaikista. Minun ei enää tarvitse pelätä erimielisyyksiä, riitoja ja jos joku ei siedä minua silloin kuin olen erimieltä ja vihainen, se ei ole minun vikani. Saan tuntea, näyttää, olla ja jos joku ympäriltä katoaa kun kiltti Neiti ei enää jaksa olla kiltti, niin se ystävyys ei ollut sitten oikeata ystävyyttä. Toki olin nämä asiat jo tiedostanut joitakin aikoja sitten, sekä toteuttanutkin niitä jossain määrin. Kuitenkin tähänkin loppulliseen tietouteen tarvittiin se yksi ulkopuolinen ihminen lisää sanomaan termit niille asioille, jotka olin jo jollain tasolla hahmottanut.
Matka itsensä löytämiseen siis jatkuu, mitä sieltä sisältä loppujen lopuksi löytyy jää nähtäväksi. Juuri nyt askel on aika raskas, mutta tiedän että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Hyvä tästä tulee, minä uskon siihen, minä TIEDÄN sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti