maanantai 9. elokuuta 2010

Kohtaamisia

Kävin viikonloppuna kohtaamassa mörköjä.

Olen viime aikoina tehnyt näitä erilaisia, joissain tapauksissa ennakkoon jopa pelottavia kohtaamisia säännöllisen epäsäännöllisesti. Fiilis on ollut hetkittäin kovin suorituskeskeinen, että hoidan asiat nyt alta pois. Mitä niitä enää hautomaan ja arkailemaan, kohtaamiset tulee kuitenkin enemmin tai myöhemmin. Sitä nopeammin pääsen "parantamaan" haavani mitä rohkeammin kohtaan ne mietityttävät ja häiritsevät asiat.

Erään aiemman kohtaamisen ja selvittelyiden jälkeen oivalsin ystävyyden tärkeyden ja sen että ihminen voi olla myös rakas ja tärkeä ihan ystävä-statuksella. Tämä henkilön kautta olen oppinut puhumisen ja kommunikoimisen tärkeyden ja toki hyvin paljon muutakin.

Toisen kohtaamisen kautta olen löytänyt loistavaa "virtuaaliterapiaa" ja viisaita ajatuksia. Kilometreittäin hymyilyttäviä, ilahduttavia, sykähdyttäviä ja hetkittäin itkettäviäkin posteja ja mielenkiintoisen uuden tuttavuuden.

Viimeviikkoinen kohtaaminen oli ammatti-ihmisen kanssa, joka suorasukaisen tiukasti ohjasti valtoimenaan poukkoilevat ajatuksen oikeille urilleen työstettäväksi omaan tahtiin ja omilla keinoillani.

Nyt viimeisinpänä tuo viikonlopun kohtaaminen oli taas ihan erilainen, päällisin puolin toisille osapuolille arkinen ja tavallinen, mutta minulle kovin merkityksekäs. Tutkailin, kuuntelin ja katselin omaa käyttäytymistäni ja tapahtumia välillä kovinkin kriittisesti. Ihan turhaan pelkäsin, asiat tuntuvat sen suhteen ylättävä kyllä olevan ihan hyvällä mallilla.

Kaikella on tarkoituksensa, se varmaan pitää näissäkin tapahtumissa, ihmisissä ja kohtaamisissa paikkansa. :)

Niin-n ja ensimmäiset työpaikkahakemukset on nyt sitten lähetetty maailmalle. Jollain aikavälillä varmaan tärppää jonkin työpaikan suhteen, mutta juuri nyt ei ole mikään kiire saada mitään konkreettista aikaiseksi. Päätöksiä on siis tehty, tai korjataan tätä, MINÄ olen tehnyt niitä päätöksiä. :) Toki elämällä voi olla niitä hallitsemattomia yllätyksiä minunkin varalleni, mutta ensimmäisen kerran pitkään aikaa tuntuu siltä että minä teen nyt päätöksiä. Näihin päätöksiin ei vaikuta vanhemmat, ei puoliso, ei kumppani. Elämä ei vaan solju eteenpäin hallitsemattomasti, vaan minä otin sen aika tiukan ohjasotteen tapahtumiin elämässäni. Pitkästä aikaa odotan uteliaan luottavaisena mitä tarjottavaa elämällä on minulle ja katselen ihan postiviisesti tulevaisuuteen.

Ja hemmetti vie, tämä tuntuu nyt hyvältä.

4 kommenttia:

-L- kirjoitti...

Hyvä - muista se minä-muoto! :) Ei passiivia...

Vesihiisi kirjoitti...

Täytyy muistaa tämä. :)

Petteri kirjoitti...

Kontrollin ja vastuun ottaminen omasta elämästä on kyllä yksi parhaista jutuista mitä itselleen voi tehdä, joten onnittelut siitä!

Suomessa varsinkin on liian helppoa odotella että yhteiskunta tai joku muu taho kantaa vastuun, mutta kun sen päättääkin ottaa itse omiin käsiinsä, niin fiilis on yleensä mieletön ja tuntuu siltä että voisi tehdä ihan mitä vaan elämällään.

Vesihiisi kirjoitti...

Kiitos Petteri onnitteluista. Se askel on otettu. Se on tärkeintä. :)