Aamu ei ole ollut hyvä, eikä sen puoleen ollut eilinen iltakaan kaikilta osin. Olin eilen jostain syystä hirvittävän vihainen, jollekkin, jonnekkin, jostakin. Vähän sellainen määrittelemätön vihantunne, mutta nyt aamulla alkaa pikku hiljaa valjeta mistä moiset fiilikset kumpuavat.
Nyt kuitenkin suurena alkkiksena kärsin krapulasta, kiitos sen kahden siiderin mitkä eilen vedin kurkusta alas illan aikana. Tämän päivän alustavat vaihtoehtoiset suunnitelmat olivat lähtö Savonlinnaan valokuvauskeikalle tai sitten lähtö Siilinjärvelle pesiksen perässä. En tiedä, huonolla tuurilla molemmat reissut jäävät toteuttamatta tämän helvetillisen heikon olon ja päänsäryn takia.
Eilen oli taas kunnon virtuaaliterapiaa, kiitos siitä asianomaiselle. Toinen näkee asiat jotenkin kovin erilailla ja osaa esittää ne kysymykset ja ajatukset, mitä ei itse siellä suossa rämpiessään ole edes oivaltanut miettiä. Olen kerta toisensa jälkeen hämmästynyt miten hemmetin kaavamainen minäkin olen näissä asioissa, hommat oikeastaan menee juuri niin kuin ne menee, ei siinä auta minun epätoivoiset yritykset oikaista kärsimättömänä jostain mutkasta. Kuvittelin kaiken olevan jo ok ja käsitelleeni tietyn asian jo pohjamutia myöten loppuun asti. Ei se tämääkään mennyt ihan näin ja niitä yllätyksiä näkyi tulevan. Ilmeisesti tarvitsen nyt tuota vihan tunnetta käydesssäni läpi tiettyjä asioita.
Tässä ei kai sitten auta kun olla vaan vihainen ja nöyrtyä menemään juuri siinä tahdissa kun asiat tapahtuvat. En malttaisi, en haluaisi, asioiden pitäisi tapahtua ja edetä. Tälläinen paikallaan junnaaminen on ärsyttävää, pitkästyttävää, typerää, turhattavaa ja kuluttavaa. ÄRRRR.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti