Viime yö oli yksin oudoimmista öistä pitkään aikaan. Ei nukuttanut, joten unta odotellessa piti keksiä puuhaa jos toistakin. Puhuin puhelimessa, roikuin netissä, mietin asioita ja paransin maailmaa.
Aamulla 8 aikaa sänkyyn kömpiessäni olo oli sanamukaisesti monessakin mielessä hyvin helpottunut. Tuntui jotenkin, että ympyrä oli nyt sulkeutunut. Se miten jotain oli aikoinaan alkanut, päättyi nyt samoissa merkeissä ja samalla lailla. Hyvä näin. :)
Vanhempienkin suhteen asiat etenevät ja paranevat. Kiltti tyttö on näköjään haudattu jo aika syvälle. Päivällä äskettäin soittaessani heille ja peruessani jo heidän kanssaan sovittua asiaa, minua ei pätkääkään hävettänyt tunnustaa heränneeni kello 13.00 ja touhunneeni omiani koko yön. Heille aamu alkaa kello 5 viimeistään ja he pitävät pitkään nukkumista ja poikkeuksellista unirytmiä äärimmäisen negatiivisena, halveksittavana asiana. Oli varsin vapauttavaa, että en saanut asiasta huonoa omaatuntoa ja morkkista. Tämä kiltti tyttö oli oma itsensä viime yönä ja viela aamullakin. Tein juuri sitä mitä halusi ja ei uhrannut ajatustakaan, että aamulla pitäisi nousta ajoissa ylös, koska niin joidenkin mielestä kuuluu tehdä.
Hitto vie. Opitut tavat ja roolit ovat näköjään todella, todella syvässä. Ihanaa jo pikkuhiljaa, tapaus tapaukselta löysätä siitä kiltin, näkymättömän, sopeutuvan tytön roolista.
Viime yö oli ehdottomasti hyvä yö. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti