vuorilta takaisin.
Little Britainin Vicky Pollardia lainatakseni "Yeah but no but yeah but no but..." "Oh my god! I SO can't believe you just said that!" olisivat varsin luontevia kommentteja minunkin suustani tällä hetkellä. Ihan hänen kaltainen teinilunttu en suostu kuitenkaan olemaan.
Elämä on outoa, oikeasti. Ehkä tämä on enemmän kuitenkin positiivinen lausahdus ja taidan kuitenkin jäädä laaksoon oleilemaan ja katsomaan mitä yllättävää seuraavan kulman takana odottaa.
Olen hyvin, hyvin hämmentynyt. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti