Onko se nyt sitä, että auon päätäni kaikille kun vihdoinkin olen se oman tahdon löytänyt ja on sitä kanttia sanoa sitä sun tätä. Tuntuu jotenkin, että nyt lyö vähän yli tämä sananvapaus. Kohta ei tarvitse edes miettiä onko ystäviä syytä karsia, joku voi jopa ottaa vapaaehtoisesti jalat alleen kuunnellessaan ja katsellesssaan minun riekkumista. Olisikohan se oikea sana ylikompensaatio. Tai oikeastaan nyt se kulkuväline (=mopo?) on tainnut lähteä käsistä ja taitaa vähän yliohjatuakin.
Kaiken muun lisäksi minusta on tullut liikkenneraivoaja ja muutenkin pinna kiristyy nanosekunnissa. Ei siihen paljoa tarvita kun käämi palaa ja keleet lentää. Ei tämäkään nyt niin hauskaa ole, voisiko se kultainen keskitie tulla jo pian vastaan.?
Läheisyyden kaipuu on juuri nyt myös valtava, mutta syytettäköön siitä nyt vaikka hormoneja. Tai ihan mitä vaan. Pitkä halaus ja lähellä oleminen olisi juuri nyt hyvä juttu, mutta tähän tässä mielessä yksinäiseen elämäänkin varmaan tottuu.
Ihanaa on kuitenkin uusi ja kauan etsitty kirjahylly. :)
2 kommenttia:
Noi on kuule niin kuultu. Ja nähty. :) Odottele kuule vaan sitä keskitietä - KÄRSIVÄLLISESTI. Niin me muutkin. *sädekehä*
(heh - olipa sopiva sanavahvistus: labnut - "labrakahjo" *reps*)
No kylläpäs sitä nyt kehutaan ;) Ok, mie odotan. KärsivällisestiEi vaan jaksa. Ja hävettää. Ehkä se keskitie sieltä joskus tulee.
Lähetä kommentti