Häntä koipien välissä

Poistin itseni ja suosikkini Blogilistasta, mutta jouduin mönkimään sinne nolona takaisin. En mie osaa olla ilman sitä kun noita seurattavia suosikkeja on aikasta paljon ja runsaasti. Tai paremminkin en ole vielä löytänyt Blogilistaa korvaavaa, hyvää ja helppoa palvelua.

Vietän jälleen viikonlopun ja mökkeilyn jälkeistä elämää. Olen taas täällä einiinvehreällä Susirajalla ja taas tympii täällä elo ja olo. Ja taas minä valitan... :( Höh. Poikkeuksena Hanikin on täällä tekemässä kouluun liittyviä juttuja tän viikon, eli sikäli on paljon paljon kivempaa ja lutuisempaa eloa. Onneksi kissat saivat jatkaa kesälomailujaan maaseudun rauhassa, säilyypähän nuo minun vähäiset kukkani näiltä pieniltä nelijalkaisilta tuholaisilta. Jos ne eivät syö niitä niin ainahan kukkaset voi pudottaa lattialle ja varmistaa näin kukkien täydellinen ja onnistunut tuho. Ne on nää mirrit vähän tällaisia...täystuhoja hetkittäin.

Syötiin eilen pitkän päivän jälkeen oikein epätervellinen pizza ja nyt sitten koko asunto ja me molemmat Hanin kanssa haistaan valkosipulille ihan kunnolla. Huh. Hävettää melkein tämä löyhkä, mutta josko se siitä häviäisi pikkuhiljaa. Se haju siis. Pitänee välttää hönkimästä suuremmin kehenkään päin, en varmaan voi linnoittautua kotiinkaan odottelemaan hajun hälvenemistä ja samalla siis vältellä ihmiskontakteja.

Olin tossa hieman huolissani miespuoleista ystävästäni, joka "katosi" reilu viikko sitten tavoittamattomiin. Yleensä ollaan oltu lähes päivittäin yhtyksissä edes tekstareilla, mutta nyt miehestä ei kuulunut yhtään mitään ja puheluihin/tekstareihin ei tullut mitään vastausta. Herra on joskus suututtuaan mököttänyt minulle muutaman päivän, mutta tallainen hiljaisuus on ollut ihan ennenkuulumatonta ja outoa. Eilen illalla tuli kuitenkin mieheltä tekstari, että elossa on ja sairaalassa on ollut syystä ja toisestakin. Eipä siis meikäläisen vaistot olleet ihan kadoksissa, mutta kunhan herran nyt toipuu niin pitänee kysellä mitä oikein tapahtui. Pelottavaa kun joku häviää tuolla lailla täysin kadoksiin... Hui.

Kuukauden kärttyilijä

Voi hemmetti. Jos tollanen kunnianosoitus täksi kuukaudeksi myönnetään niin luulen olevani vahvoilla moisen tittelin saajaksi. Olen viime päivinä ollut niin ärsyyntynyt, herkkis ja ikävä kitisevä ihminen kuin joku vaan voi olla. Onneksi kenenkään ei ole tarvinnut olla viimeaikoina seurassani 24/7... Hanin kissaneiti on hyvin luoteikas ja jos häntä ei huvita jokin niin varokoon satunnainen silittelijä neidin kynsiä, sähinöitä ja sinkoiluja. Välttämättä kissa ei varoita ärsyyntymisestään millään tai vain vetämällä nopeasti korvat luimuun ja hyvällä tuurilla matala murina voi varoittaa lähestyjää pysähtymään. Ollaan ristitty neidon äksyilyolotila termillä "vittuperse" eli minä olen juuri sillä päällä tällä hetkellä. Varokoon kuka erehtyy luokseni tulemaan... MURRRR. Ehkä se pintasivistys minulla estää kuitenkin käymästä kenenkään kimppuun hampain ja kynsin, mutta pinnan alla kuohuu ja sanan säilä voi olla aika terävänä.

Edit. Jaa-a, ne ilmeisesti ovat nyt suostuneet siihen mun palkkatoivomukseen ja työ ilmeisesti alkaisivat kesäkuun alusta. Varmistusta tähän tulee ens viikolla eli mun palkkatoiveesta homma ei ole enää kiinni... Hmm. Eli ehkä on nähtävissä vähän sitä valoa nyt siellä tunnelin päässä. Onhan täs monta ehkä ehkä ehkä juttua vielä, mutta odotellaan nyt.

Kitinää ja valitusta

Eipä noi palkkaneuvottelut oikein etene, neuvotteluiden toinen osapuoli on vähän turha newbie hommassaan ja tuntuu että hänen pitää kysyä varmistus ihan kaikkeen jostain muualta. Ärsyttää. Paree olisi tän rouvan soitella mulle päin lupauksiensa mukaisesti, en enää itse viitti vonkailla ja kysellä kun ei kerta selkoa tunnu tulevan. PÖH. Kaikenlaista sitä.

Treffattiin eilen sen kaverin kaa ja päiviteltiin kuulumisia mitä tässä kenellekkin on ehtinyt tapahtua muutaman vuoden aikana. Jostain syystä kaverini ei oikein tunnu noteeraavan mitenkään jatkuvaan Hanista puhumisiani siitä, että kaikki jututtuni olivat meikäläiseltä "me tehtiin Hanin kaa sitä ja tätä ja käytiin siellä ja mentiin sinne" Ilmeisesti hänellä on täysin silmälaput silmillä siitä, mikä tää mun ja Hanin suhde on joten ehkä minun täytyy häntä tässä asiassa hieman valistaa. Enkä edes varmuudella tiedä, mitä kaverini ei-heteroista oikeasti tuumii, mut siinähän se sitten selviää. Hassua pohdiskella näitäkin asioita. Pöh.

Olen myös tahollani ihmetellyt miten ihmiset ihastuvat netissä niin helposti. On niin tavattoman helppo luoda toisesta tietynlainen mielikuva omassa päässään. Mielikuviin siinä kai ihastuu ja mielestäni tämä netti-ihastus pitäisi tavata mahd. pian jotta näkee toimiiko kemiat IRL vai ei. Niin, siis selvennyksenä minä en ole ihastunut kehenkään nettituttuun. Mie tyydyn pyörittelemään täällä päätäni, silmiäni ja kuuntelen äärimmäisen kriittisenä ja skeptisenä tarinoita tästä ihanasta miehestä. Just joo. Jokainen tyylillään. Lisätään tätä soppaan vielä ex-emäntä jonka luona tämä ihana mies kuitenkin vielä asuu, heidän lapsensa, vieras maa, kieli ja kulttuuri. *huokaus* Mie olen aivan liian vanha/kyyninen nyt näihin juttuihin. Toki toivon parasta, mutta...

Murr osa xxxx

Alkaa mennä hermot tuohon Blogilistaan, tai siis on mennyt jo. Harmillista, että homma on kussut ja tuntuu kusevan yhä edelleen ja ihmettelen miksi keskeneräiset tekeleet lasketaan Betaversioina käyttäjien testattaviksi. Olen harmistuksissani asiasta ja kaikkein eniten kyrsii heidän äärettömän kohtuuttoman oloiset uusitut käyttöehdot, mitkä tosin muutettiin käyttäjien älähdyksen jälkeen hieman kohtuullisimmiksi. Lohduttaudun ajatuksella, että muutkin ovat kyrsiintyneet ko.palveluun.

Muuta säpinää elämään ovat tuoneet itselleni erikoiset palkkaneuvottelut yhdestä työhommasta. Olen tossa vääntänyt kättä voiko minut palkata työhön samalla rahalla kuin 18-vuotiaan täysin kokemattoman/kouluttamattoman työntekijän. Mielestäni työkokemus pitää ottaa ehdottomasti tässä huomioon, mutta jos se ei heille käy niin jatkan duunin etsimistä muualta. Näillä polttoaineenhinnoilla ei "ilmaistyön" tekeminen oikein kannata ja en oikein ole valmis aloittamaan töitä jos rahaa ei käteen jää yhtään enempää kuin työttömänä kotona lorvimisestakaan. Enkä oikein tunne asiasta huono omaatuontoa... en todellakaan. Hyi minä.

Tapaan tänään myös pitkästä pitkästä aikaa "ystäväni", riitaannuttiin hänen kanssaan jokunen vuosi sitten hänen sairaanloisen mustasukkaisuuden takia, eli hän syytti minua miehensä vokottelusta. Todellisuudessa olin juuri aloittanut seurustelemaan Hanin kanssa ja umpirakastuneena naisena ei hänen miehensä olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa. Riitahan ja välirikkohan siitä sitten tuli ja nyt koetetaan vähän paikkailla välejä ja kysellä kuulumisia. En ollut kamalan yllättynyt pikauutisista, eli tämä pariskunta on nykyisin tekemässä eroa ja ystäväni on muuttamassa eteläiseen Suomeen.

Nyt kuitenkin suihkuun...

Voi rähmä ja muita harmistuskirosanoja

Ulkona sataa räntää/vettä ja minä olin niin ajatellut lähteä katsomaan pesäpalloa. Harmittaa ihan vietävästi. MURRR. Tahtoo kesän, lämpimät kelit ja pesäpalloa katsomaan. Juu-u, tiedän että isot murheet minullakin on, mutta kyllä se silti vituttaa. Paistanpa siis lohdutukseksi mustikkamuffinseja...

Ja napsin tuossa joutessani myös kuvia akvaarion kalasista. Nämä linssiluteet olivat poikkeuksellisest esillä ihan yhtäaikaa eli saanen esitellä Lutku ja Blondi. Lutkun silmät ovat jostain syystä tässä matkan varrella menneet sinisiksi, ihan jännä juttu tuokin. Ja Lutku on se pytyn vanhin kala ja kaipa sitä kautta se rakkainkin yksilö.

Takaisin Susirajalle

Olin viikon reissussa. Matkaa täältä oli etelämmäksi vain reilut pari sataa kilsaa, mutta kyllä voikin kesä olla pitemmällä siellä jossain kuin täällä virallisella asuinseudulla. Hieman piti hieraista silmiään kun eilen omaa pihaan tupsahdin, että missäs ne kaikki kukat ja vihreys ja kesän tuoksut ja ja ja... No satoi siellä muuallakin vettä, räntää, lunta ja rakeita useankin kerran kuluneen viikon aikana, auton ikkunat piti kraapata jäistä pois, mutta silti. Ei täällä vaan vielä nurmikoita leikata ja melkein saunavastoja tehdä. Kurjaa... oikeasti.

Maakuntaa kiertäessämme törmättiin mielenkiintoiseen leirintäalueeseen. Alue on ilmeisesti toiminassa kesäisin, mutta varhaisen toukokuisen ajankohdan takia siellä ei mitään elämää kyllä nyt näkynyt. Suoraan 80-luvulle jääneet mainokset ja erittäin pysähtynyt ilmapiiri pisti hieman hymyilemään. Enpä tällaisiin muinaismuistoihin ole pitkään aikaan törmännytkään.

Ja tässä sitten sen ajan naiskauneutta (?) samaiselta leirintäalueelta ilmeisesti jonkun saunarakennuksen tjms. seinältä ja sen ajan asuntovaunumallistoa.

Oltiin tietysti myös mökillä ja kalastettiin. Tosin vain katiskoilla, mutta kyllä saalis olikin sitten sitä suurempaa ja runsaampaa. Kissat ja koira saivat keittämisen jälkeen runsaasti ruokaa ja ihan se oli hauskaa meilläkin tuo arvuuttelu paljonko sieltä tällä kertaa saalista tulisi. Erikoista oli myös mateiden löytyminen katiskoista...Ohessa todistusaineistona niitä ahvenia isoimmasta päästä.

Kevätpuuhia

Ensimmäiset orvokit on pistetty ruukkuihin, pihat harvoitu ja seurailen tossa vastapäisen lähimetsän ja läheisen lintupöntön elämää. Kirjosieppo koettaa kovasti emäntää vokotella pönttöönsä, toivottavasti puolisko hänellekin löytyy. Viime vuonna pöntössä taisi poikuettaan kasvattaa joku tinttipariskunta, mutta saa nähdä ketkä tänä kesänä tuon pöntön valloittavat itselleen. Se on vallan suloista seurata poikueen kehittymistä ja ensimmäisiä lentoharjoituksia.

Kävin taas eilen nolaamassa itseäni. Reissun päätarkoitus oli ostaa vanhempien kuistille pieni puutarhapöytä ja istuimet, eli olin äidin hovikuskina ja makutuomarina. Siinä ohessa tuli osteltua myös muille tarpellisia ostoksia, esim. isän traktoriin moottoriöljynsuodatinta ja paikkausmaalia. Hieman hilpeyttä taas herätti alan traktori/raskas ajoneuvoliikkeessä me naiset ostoksilla, mutta yllättävän hyvin asiakaspalvelussa oleva herra tehtävästään suoriutui. Ainut ongelma oli se, etten minä voinut tietää että jotain Fordin sinistä maalia on kolmea eri sävyä joten oikean väri meni sitten arpomiseksi. Seuraavaksi käytiin mersuliikkeessä ostamassa veljellä joitain ovilistan kiinnitysliittimiä, eikä nyt sekään niin helppo homma ollut. Kiinnittimet löytyi, mutta myyjällä oli kyllä vilpittömän hauskaa. Eipä siinä mitään, huumorilla ja luovalla hulluudella siitäkin selvittiin.

Niin-n, ja kannattaa myös katsoa millaiset työvaatteet myyjällä on päällä Prismassa. Etsiskelin uudesta hienosta hehtaarihalli Prismasta sykemittareita, mutta eipä niitä löytynyt mistään. Etsin ensimmäisen näkökentään sattunut myyjän ja eikun reippaasti kysymään. Hieman minussa hämmennystä herätti myyjän hämmästynyt katse ja vastaus ettei hän tiedä missä sykemittarit on. Sitten herra näytti nimikylttiään ja sanoi olevansa läheisen Alkon myyjä... Voi noloa. Kauniit anteeksipyynnöt herralle ja nolo luikkiminen karkuun. Olisi pitänyt vähän älytä katsoa tarkemmin...

Niin ja mie pääsen tänään Hanin luo. :) :) Ei oikein malta odottaa.

Etäsuhteilusta

Joo. Mie olen tässä vajaan viikon opetellut olemaan "kesäleski" tai mikä sana se nyt kuvaileekaan tätä tämänhetkistä olotilaa. Hani on siis kaukana kaukana kesäduunissa ja minä olen täällä yksinäin.
Nyt sit täytyy täytyy riutua ikävissään vielä jokunen päivä, perjantaina meinaan ottaa suunnan kohti Hanin kesäosoitetta ja saadaan sitten olla viikko yhdessä. Ei sitä uskoisi, että minäkin näin aikuisella iällä ikävöisin näin paljoa toisen luo.

Sananen Euroviisuista 2008

Muutama viisunkipale on tullut katseltua vähän sieltä sun täältä, netistä, telkusta molemmilla kotimaisilla kielillä yms. Päällimmäinen tunne on hämmästys, missikisoistako siellä onkin kyse ja onko kyse oikeasti siitä kuka uskaltaa pistää sen lyhimmän mekontekeleen päälle. Huh. Rakkaan naapurimaan emäntä jäi mieleen turhan sliipattuna barbina, liian täydellisen hiotulla eurorenkutus-kappaleellaan eli toivottavasti se ei ainakaan menestyisi. Niin-n ja oli se mekkokin aika lyhyt ja nainen aikasta lailla keinotekoinen olio. HUH. Jos vastaan tulisi, niin saattaisi jopa säikähtää.
Saas nyt nähdä kuin Suomen äijien käy. Itse en nyt niin diggaile kappaleesta, enkä bändistäkään, mutta toivotan onnea koetukseen.

Niin-n ja toinen naapureistani, opiskelijaneito on nyt sit bongattu. Toisen herranaapurin kanssa törmäillään noilla lenkkipoluilla harva se kerta, mutta tämä neito on ollut tehokkaasti jossain muualla. Tämä Neito tuijotteli hetki sitten suurella hartaudella tossa melkein takapihallani suoraan tänne asuntoon. Tuli vähän outo olo moisesta mölläämisestä, mutta päättelin, että neito varmaan näki ton ison akvan valot ja ihmetteli niitä. Varsinkin kun neidolla näkyi olevan omassa häkkivarastossaan muutama pieni allas tyhjillään, eli ilmeisesti harrasteet ovat sitten siltä osin samankaltaiset hänen kanssaan. On se vaan silti hieman epäkohteliasta tuijotella asuntoon... varsinkin kun olin just tullut suihkusta ja olin kylpytakki päällä... Näin täällä. HÖH.

Ja tuo blogilista on uudistuksen jälkeen hieman ettenkö sanoisi outo. Katsotaan nyt aukeneeko sen outoudet minulle...

Kylmyyttä ja vähän äijähommia

Onpas siellä kylmä, ulkona siis. Olin jo tottunut t-paita keleihin ja lämpimään auringonpaisteeseen, eli tän aamun pakkaslukemat ja hyytävä pohjoinen tuuli pisti kyllä ilmeen aika viluiseksi ja synkäksi.

Kelin ollessa mitä on, niin tänään on ollut loistava päivä tuunailuille ja kaikille pienille rästihommille mitä muutosta on jäänyt tekemättä. Polkupyörään on nyt vaihdettu toimivat, perinteinen vipu-soittokello ja tämä olikin ihan etsimisen takana tämä löytö. En halua "kilautettavaa" kelloa sen huonon kestävyyden takia ja sitä versiotahan sitten olisi ollut kaikki kaupat puollollaan. Etsiä siis krantun ihmisen piti, ennenkuin haluamansa löysi.

Toinen tuunattava kohde on ollut kylpyhuoneen repsottava hylly. Ostin jo aiemmin pidemmät ruuvit korjausta varten, mutta sitten ilmenikin että seinä on kipsilevyä. Eihän siinä mitkään tavisruuvit kestä, eli piti hieman metsästää riittävän vahvoja ankkurikiinnikkeitä/ruuveja. Nyt sit hylly pysyy seinässä... toivottavasti. Jälleen kerran muistin myös sen, että ostaisin vihdoin ja viimein sen porakoneen/ruuvinvääntimen. Sitä olisi tarvittu taas, mutta ei auttanut kuin soveltaa vanhoja reikiä ja toivoa että reiän kokoarvaus sattuisi oikeaan. Sattui se, nyt vaan on rakko kämmenessä armottoman ruuvauksen jälkeen, kiitos taas oman piheyden ja sen typerän halpisruuvarisarjan ostamisen mitä joskus kaupasta sattui saamaan. Paskaa sieltä sai sillä rahalla, eli ehkä seuraavat vehkeet ovat jo astetta laadukkaammat. Huvitti hieman, kun taannoin ensimmäisen kunnon kiertämisen jälkeen meisselistä ns. kromaukset pinnasta olivat karisseet ja alta paljastui messinkiä tms. melkein heti mutkalle mennyttä materiaalia. Tyhmää ja pihiä huijattiin taas. :)

Seuraava korjauksen kohde olikin sitten tuo jumiva takaoven lukitus, siihen auttoi öljyn suihkautus lukistusmekanismiin eli se oli yllättävän helppo/nopea homma. Vielä on ratkaisematta hankalasti roikkuva nettipiuhan piilottaminen jonnekkin jollain teknisellä listaratkaisulla ja ötökkäverhon ostaminen/etsiminen/asentaminen takaoveen. Kylppärin ikkunaan sain jo viriteltyä hyttysverkon aiemmin. Myös keittiön sijoituksellisesti erittäin mielenkiintoinen loisteputki kaipaisi sytyttimen vaihtoa, pitäisi vaan keksiä miten ihmeessä sen saisi vaihdettua. Sytytin on jo ostettu, mutta miten minä saan sen valaisimen rungon auki.... Eli kyllä nämä ongelmat tästä ratkeaa, pikkuhiljaa.

Kalaset ovat kotiutuneet muutosta hyvin, lehtikalatkin pitkästä aikaa kutevat ja tällä kertaa kudulla voi olla jo mahdollisuus kehittyä eläviksi poikasiksi. Edelliset yritykset oli tuomittu tuhoon ahneiden ja liian rohkeiden keisaritetrojen vuoksi, nyt rosvokalat ovat muuttaneet muualle ja pytyn pienet muut kalat (kiilakyljet) eivät edes uskalla tulla lehtikalojen "lapsinurkkaukseen". Toivottavasti pesue onnistuisi... Olen tuossa pitänyt isoa pyttyä varsin vähillä kaloilla ihan tarkoituksella. Tot.näk. jossain vaiheessa kesää kaverini kalaset tulevat evakkoon ison remontin tieltä ja olen vähän varaillut sitä elintilaa mahdollisille uusille kalasille. Pienen pytyyn on hakusessa edelleenkin taistotyttöjä, mutta jostain syystä kalasia on vaan hemmetin vaikea löytää tältä paikkakunnalta.

Sunnuntaita

On taas tulossa upea aamu ja päivä noin niinkun ilman puolesta. Linnut laulaa, aurinko paistaa ja on niin taivaallisen hiljaista ja keväistä/kesäistä ettei meinaa uskoakkaan.

Hyvinä uutisina voisi varmaan kertoa, että Hanin kissakin kotiutui nälkäisenä, laihana ja pelokkaan, mutta ehjin nahoin jokatapauksessa. Ehkä kissaneidin ego oli saanut sen suurimman kolauksen, sillä epäillään naapurin leikkaamattoman kollin antaneet tällä leikatulle neidille kyytiä kevätkuhinoissaan. Jotenkin vaan niin tyypillistä maalaiselämää, että kollit saa riekkua ja räyhätä leikkamattomina ja käyvät sitten naapurin pihoilla pitämässä järjestystä ja reviirinahisteluista. Kysyn jälleen kerran, miksi ihmiset eivät leikkauta kissojaan...? Kaikki siis hyvin Hanin kissalla ja nyt varmaan jo panikoinut Hanikin saa rauhoittua. Niin-n ja minäkin, sen verran minuakin kaihersi kissan katoaminen.

Olin eilen ahkera, pesin ikkunat, siivosin takapihan ihan kunnolla ja pyykkäilin, tiskasin, kävin kaupungilla sun muuta. Kaikki tämä viikojen touhuaminen ja muuttorumba näkyy jo vyötäröllä, eli kerrankin mieltä ilahduttaa vaa'alla käynti, kiloja on ihan kivasti tippunut tämän rehkimisen tiimoilta mukavasti. Onhan noista vielä vara tippua runsaasti lisääkin, mutta suunta on joka tapauksessa hyvä.

Taidan mennä etsimään jotain kutinaa hillitsevää voidetta, sen verran nuo kesän ensimmäiset itikan pistot tuntuvat kutittavan. Raaps-raaps vaan. Höh...

Vapun jälkeistä elämää

Jahas. Olen selvinnyt elossa koko muuttorevohkasta, eli saavutus sekin. Saldona älytön määrä banaanilaatikoita vanhempien aitassa ja toinen älytön määrä täällä Hanin asunnolla. Sikäli vähän hankalaa, kun pitäisi muutama viikko pyöriä pienessä kämpässä kahden ihmisen tavaroiden kanssa, mutta kai se rakkaus ja sopu sijaa antaa.

Ne tärkeimmät tavarani , eli tietokone + sen oheishärpäkkeet sekä molemmat akvaariot toimivat jo, eli eipä tässä mitään hätää ole. Jollain aikavälillä minun tavarani varmaan löytävät paikkansa ja sopivan vapaan kolosen Hanin tavaroiden keskeltä. En ota paniikkia, kyllä tämä tästä.

Tämä asunnon sijainti on kyllä ihanteellinen, tykkään kovasti tästä rivitaloelämästä ja tästä seudusta. Upeat lenkkeilymaastot ja vesistöt ihan tuossa lähellä. Takapiha on ihana ja sormia jo syyhyttää kukkapenkkien kunnostaminen, harvoiminen sun muu puuhastelu. Oli varsin outoa herätä ensimmäisenä yönä erikoiseen meteliin eli lintujen konsertoimiseen. Laulukonsertit olivat sen verran äänekkäitä tuossa parin metrin päässä alkavassa metsässä, että minä heräsin tähän liverrylaulu konserttoon. Kesän ensimmäinen grillailukin tehtiin takapihalla vappupäivän loistavassa kelissä (+21 astetta) eli kyllä täällä kelpaa asustella. Plussaa on myös toisen naapurin täydellinen poissaolo enimmän osan ajasta, toinen seinänaapuri on taas hiljainen herra ja yksineläjä, eli täällä ainakaan mitään häiriötä tunnu olevan. Tykkään, tykkään, tykkään.

Suurin huolen aiheeni tällä hetkellä on Hanin yhdestä kadonneesta kissasta. Kisut menivät viettämään kesäksi maalaiselämää ja se vanhin ja viisaisain neitikisu on nyt kadoksissa toista vuorokautta. Toivottavasti ei ole vaan sattunut mitään ja neiti käpöttelee takaisin hyvissä voimissa. Toivon todella sitä.