Tapoin sitten pienestä akvaariostani ison osan sukarapupopulaatiostani.
Mädäntyneiden äyriäisten haju kodissani oli tyrmäävä. Järkyttävä tuho paljastui juhannuksen jälkeisenä arkiaamuna, kun tulin ihan sattumalta hakemaan kotoa unohtunutta työpuhelintani. Kiire töihin loppui juuri sillä sekunnilla, kun oivalsin mitä altaassa oli tapahtunut. Paniikinomainen rapujen pelastuoperaatio alkoi runsailla vedenvaihdoilla ja ulkosuodattimen putsauksella. Se mikä tulee olemaan lopullinen raatomäärä jää nähtäväksi. Vituttaa. Ankarasti. Kannattaa siis unohtaa kytkeä suodattimet päälle...
Juhannukseen mahtui itikoita, uimista, ruokaa ja hoitajana toimimista jalkapuolipotilaalle, niin ja vielä kerran runsaasti verenhimoisia itikoita. Lisänä oli huonoa omaatuntoa syystä jos toisestakin, sanaharkkoja, kalastamista, grillausta, lukemista ja mökkielämää muutenkin. Erinäisiä pelottavia oivalluksia ja runsaasti halonhakkaamista. Ehkä myös ensi juhannuksen muistan, ettei kannata juoda sekaisin siideriä, lonkeroa, vodkaa ja valkoviiniä. Siitä nimittäin tulee pää kipeäksi, tämäkin moka hävettää rankasti. Hankkia nyt krapula, hemmetti vie. Typerää. Tämäkin.
Niin-n ja onko pakko jos ei tahdo. Onko oikeasti? Juuri nyt olen kovin kiukkuinen, toivottavasti tämä tästä tasoittuu iltaan mennessä. ÄÄRRRR.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti