Ei jaksa, ei pysty, ei kykene.
Alan olla aika herkillä puhumattomuuteni ja kipupisteitteni kanssa, enää ei auta liikunta, kirjoittaminen eikä päätön touhaminenkaan. Sattuu hetkittäin ihan saatanasti, takaisin on myös tulleet töissä itkeskelyt ja nyyskimiset.
Jotenkin luulin, että nämä typeryydet olisi kohdaltani jo ohi. Nyt kai olisi se hetki, että teen valinnan alanko tonkia aiheita esillevai tonginko aiheet yhä syvemmälle pois ja piiloon. Katsotaan nyt.
Onneksi on tulossa viikonloppu pois kotoa, maaseudun rauhassa. Tiedossa olisi myös muutama mieltä piristyttävä tapaaminenkin, josko niistä nyt saisi imettyä vähän energiaa tähän arkeen ja jaksamiseen.
2 kommenttia:
Niin täältä "puskista" on helppo sanoa, mutta tongi ne esille, piiloon niitä ei valitettavasti saa siten että ne eivät ollenkaan ikinä haittaisi, vaikuttaisi, muistuttaisi. Kela2
Joo, ei se taida auttaa kun ottaa otusta sarvista ja selvittää tää kakkakasa vihdoinkin loppuun.
Lähetä kommentti