Lämpötilan muutos ihan muutaman tunnin sisällä 28 asteesta ja helteestä virkistävään 12 lämpöasteeseen oli aika mykistävä. Harmi vaan, että talon lämmenneet rakenteet ei ihan noin vaan jäähdy, mutta eiköhän asunnossakin ennenmin tai myöhemmin viilene. No en valita, lauantaina Savonlinnassa lämpöhalvalvaus ei ollut kaukana ja nyt vallitseva raikastava viileys tekee hyvää. Hellettä piisasi ja ehdin hetken sääliä heitä oopperavieraita, jotka kävelivät tuossa helteessä tumman puvuntakki päällä. Huh. Onneksi oma tieni ei todellakaan vienyt sinne, vaan sai olla lähes metsäläisenä ja naturel liikenteessä rahvaan parissa. Ja oi kyllä, lörtsyt on yhä hyviä. Ei mahda mitään.
Muuten viikkoon on mahtunut hellettä, uimista ja töitä.Kalastusta, itikoita ja vielä kerran itikoita. Uusia perunoita ja silliä, sisarhentovalkoisena olemista ja kitisemistä. Aina yhtä raivostuttavaa on keskustelu läskeistäni, toki on tiedossa niin terveyttä vaaarantavat tekijät ja muuta liibalaabat. Sekin jos ne eivät ole visuaalisesti kauniita katsottavia, on mielestäni sen katsojen ongelma. Itse minä läskini kannan ja niiden kanssa elän. Mur. Univelkoja ehti kertyä viikon aikana, mutta ehkä ne onnistun nukkumaan pois tulevan viikon aikana. Siis ennen sitä seuraavaa turneen aloitusta. Nyt pitänee varmistaa auton vakuutusten riittävyydet ja miettiä matkasuunnitelmia vähän tarkemmin.
Olen myös joustanut periaatteistanikin viime aikana. Paljon on tullut pohdiskeltua seksuaalisuutta eri muodoissaan, parisuhteellisuutta, lapsia, heteroidylliä ja sitä kenellä on oikeasti ollut kanttia irtaantua siitä kulissista ja olla juuri sitä mitä on. En tiedä olisiko itselläni ollut oikeasti rohkeutta erota perheellisenä ihan hyvästä avioliitosta miehen kanssa, "vain" sen takia että oivaltaakin suuntautumisen olevan jotain muuta kuin stereotypinen hetero. Onneksi valinnat kohdallani olivat huomattavasti helpommat, pelkästä seurustelusuhteesta miehen kanssa oli huomattavasti helpompi lähteä aikoinaan. Nostan hattua heille kaikille, jotka ovat uskaltaneet elää. Hienoa.
Karjalais-savolaisen aikuisen naisen elämää. Jorinoita, turinoita ja joutavaa pähkäilyä elämäni omituisista sateenkaarevista kiemuroista. Mausteena harrastelijatasoisia valokuvia matkan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Laiskaa
Minä ikuinen tiukkapipo ja kaikesta stressaaja olen näköjään vaihtanut vähän kesäisemmän, ei niin tiukkapipoisen moodin päälle. Tulin töihin vasta kasiin ja tätä ihmettä ei ole ihan äsken tapahtunut. Toki osuus asiaan on varmaan eilisellä yökalastuksella ja myöhäisellä nukkumaan menolla, sekä upean kesäisillä keleillä. Jostain pitäisi vielä saada revittyä motiivia tähän työntekoonkin...
Pyörittelin tuossa noita hoitamattomia ihmissuhteitakin eilen mielessäni ja ei niistä sen enempää tullut pienen pyörittelynkään jälkeen. Olin vaan jotenkin naiivi asioiden suhteen, taas jälleen kerran. Typerää ja toki varmasti joudun myöntämään omat heikkouteni asioiden käsittelyssä. Olkoot, en viitsi tieten tahtoen ärsyttää ja aiheuttaa vitutusta ihmisille.
Aaamun harmistuksesta vastasi kuitenkin radioNovan keskustelu sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisestä. Aika rankaa tekstiä jälleen kerran ja en voi kun olla surullinen siitä, että minut(kin) on jälleen kerran luokitelut perverssiksi ja sairaaksi. Jep, jep.
Pyörittelin tuossa noita hoitamattomia ihmissuhteitakin eilen mielessäni ja ei niistä sen enempää tullut pienen pyörittelynkään jälkeen. Olin vaan jotenkin naiivi asioiden suhteen, taas jälleen kerran. Typerää ja toki varmasti joudun myöntämään omat heikkouteni asioiden käsittelyssä. Olkoot, en viitsi tieten tahtoen ärsyttää ja aiheuttaa vitutusta ihmisille.
Aaamun harmistuksesta vastasi kuitenkin radioNovan keskustelu sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisestä. Aika rankaa tekstiä jälleen kerran ja en voi kun olla surullinen siitä, että minut(kin) on jälleen kerran luokitelut perverssiksi ja sairaaksi. Jep, jep.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Paluu arkeen
on taas piirun verran nihkeää. Asiaa ei varmaan helpota yhtään se, että maito piimi kauniisti vastakeitetyn kuuman kahvin pinnalla. Se siitä aamukahvista sitten, olisin kuitenkin tarvinnut sitä kofeiiniannosta kipeästi.
Yleinen olotilani on hämmästyneen mietteliäs, siis ihan positiivisella tavalla.
Viikonloppuun kuului reipashenkistä ulkoilua niin vaaramasemissa, kuin lehdoissakin, vettä, kivikkoa ja kipeytyneitä persauksia. Upeaa auringonpaistetta, veisistöjä muodossa jos toisessakin, sekä paljon puhumista, hieman itkemistä ja järkyttävän täyttävää pitsaa. Jos omalle olotilalleen voisi pistää peukkua ylöspäin, niin nyt kyllä tykkään, tykkään, tykkään. Ainoa todellinen pohdinta pieneen pääni tuli aiheesta kiltteys, kuka on kiltti, kenelle ja millä lailla. Siinähän sitä mietittävää onkin.
Kesä tuo myös talven jäljiltä näkyviin kauniita maisemia muussakin mielessä kuin vihreänä lehvästönä. Talven piilossa olleet mielenkiintoiset näkymät hivelevät taas silmiä tuolla ulkoilmassa. Luojalle kiitos hihattomista paidoista ja topeista, minut saa näköjään mykistettyä jopa kesken puheen kovinkin helposti. Siihen tarvitaan vaan käsivarret ja hartiat. :)) Toki tämä outo (?) viehtymykseni oli tiedossani jo ennenkin, mutta olin sen ehkä tuossa matkan varrella jo onnistunut unohtamaan. Saahan sitä katsella, saahan? Hetkittäin näinä tiiviskatseisina tuijotustuokiona tunnen itseni yhtä tyhmäksi kuin Homer Simpson nähdessään donitsin, kuola valuu ja suusta kuuluu lasittuneen katseen takaa vain Mmmmmm... Hih. Seksikkyyttä on onneksi niin monenlaista. :)
Huh sentäs. Onneksi arki alkaa.
Yleinen olotilani on hämmästyneen mietteliäs, siis ihan positiivisella tavalla.
Viikonloppuun kuului reipashenkistä ulkoilua niin vaaramasemissa, kuin lehdoissakin, vettä, kivikkoa ja kipeytyneitä persauksia. Upeaa auringonpaistetta, veisistöjä muodossa jos toisessakin, sekä paljon puhumista, hieman itkemistä ja järkyttävän täyttävää pitsaa. Jos omalle olotilalleen voisi pistää peukkua ylöspäin, niin nyt kyllä tykkään, tykkään, tykkään. Ainoa todellinen pohdinta pieneen pääni tuli aiheesta kiltteys, kuka on kiltti, kenelle ja millä lailla. Siinähän sitä mietittävää onkin.
Kesä tuo myös talven jäljiltä näkyviin kauniita maisemia muussakin mielessä kuin vihreänä lehvästönä. Talven piilossa olleet mielenkiintoiset näkymät hivelevät taas silmiä tuolla ulkoilmassa. Luojalle kiitos hihattomista paidoista ja topeista, minut saa näköjään mykistettyä jopa kesken puheen kovinkin helposti. Siihen tarvitaan vaan käsivarret ja hartiat. :)) Toki tämä outo (?) viehtymykseni oli tiedossani jo ennenkin, mutta olin sen ehkä tuossa matkan varrella jo onnistunut unohtamaan. Saahan sitä katsella, saahan? Hetkittäin näinä tiiviskatseisina tuijotustuokiona tunnen itseni yhtä tyhmäksi kuin Homer Simpson nähdessään donitsin, kuola valuu ja suusta kuuluu lasittuneen katseen takaa vain Mmmmmm... Hih. Seksikkyyttä on onneksi niin monenlaista. :)
Huh sentäs. Onneksi arki alkaa.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Hymyilyttää
Kaikkea se hyvä viikonloppu teettääkin. Maalla oli mukavaa, rauhallista ja leppoisaa. Lauantain kaupunkikierros Joensuussa oli onnistunut kaikin puolin ja nyt pitkän kaavan mukaan tehty aamullinen herääminen yhdistettynä loistavaan keliin ulkona pistää hymyilemään. Akkuja tuli ladattua ihan aurinkovoimalla, toki äidin ruokapadat ja nelijalkaisen koiran vierihoito auttoivat myös sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Ihon ikävääkin alkaa taas olla ilmassa, mutta senkin kaipauksen otan vaan positiivisena asiana.
Mieli on taas vaihteeksi kovin levollinen. Asiat ja nuo möröt selviävät, ajallaan ja tavallaan. Päätin mielessäni haluavani pitää vakavasävyisen keskusteluhetken tärkeän ihmisen kanssa, tosin tämä vaatinee nyt vähän vaivannäköä myös toiselta osapuolelta. Voihan se olla, että hän ei halua asioista enää keskustella. Ans kattoo nyt. Sain kuulla... yllättäen...olevani vaikeaselkoinen ihminen, joka välittää ristiriitaisia fiiliksiä. Todellisuudessa olen vain enemmänkin todella, todella varovainen. Luulen mä.
Tänään tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, että olen elossa. Hienoa. :)
Mieli on taas vaihteeksi kovin levollinen. Asiat ja nuo möröt selviävät, ajallaan ja tavallaan. Päätin mielessäni haluavani pitää vakavasävyisen keskusteluhetken tärkeän ihmisen kanssa, tosin tämä vaatinee nyt vähän vaivannäköä myös toiselta osapuolelta. Voihan se olla, että hän ei halua asioista enää keskustella. Ans kattoo nyt. Sain kuulla... yllättäen...olevani vaikeaselkoinen ihminen, joka välittää ristiriitaisia fiiliksiä. Todellisuudessa olen vain enemmänkin todella, todella varovainen. Luulen mä.
Tänään tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, että olen elossa. Hienoa. :)
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Kesäisissä fiiksissä
En ole lomalla, mutta eipä tuo haittaa. Keli on mukavan aurinkoinen, mutta ei liian helteinen ja näin palkkapäivänä ei suuremmin kyrsi mikään. Ei edes se raivopäinen asiakas joka melkein pilasi päiväni haistatteluilla ja huutamisilla niinkun minä olisin se henkilö joka hänen laskun olisin tehnyt. No eipä siinä mitään, toivottavasi asiaton raivoaminen ja vitun mättäminen helpotti löysyttämään herran kireää pään ympärillä olevaan pantaa. Kaikenlaisia miekkosia sitä taas...
Työympyröistä sen verran, että kanssakärsijöitä (työkavereita) ärsyttää näköjään suunnattomasti se, etteivät tiedä minusta riittävästi. En ole halunnut levitellä kaikkia tietojani heille ja viime perjantaina suurta hämmästelyä aiheutti salaperäinen viikonloppumatkani, mistä en sen suuremmin halunnut heille kertoilla. Erään teorian mukaan minulla oli kuulema salainen rakastaja mitä menin tapaamaan ja sitten tuli jo suora kehoitus blogin pitämiseen. Siitä kuulema he tietäisivät mitä minä teen ja mitä hillityn ja harhaanjohtavan pintani alla oikein kuulema piilee. Tokaisin vain rouville,että sitä suurta paljastusta ja blogia sitten vaan odottelemaan. Näin meillä töissä, ihan vaan lievästi ollaan uteliaita.
Se salaperäinen reissu oli tarkoitus suuntautua Prideille Helnsinkiin, mutta oltiin oikeasti liian väsyneitä lähteämään perjantaina mihinkään. Muutettiin pikaisesti suunnitelmia ja vaihdettiin retkikohteeksi helteinen Savonlinna ja sen lähiympäristö. Viikonloppureissu oli onnistunut ja talviturkkikin tuli jo heitettyä useampaankin kertaan monessakin eri vesistössä. Suosittelen kaikille myös vaihtelua tarjoavana kokemuksena uintiretkeä saareen ukonilman yllättäessä kesken uintireissun. Meinasi hieman hirvittää jossain vaiheessa keskellä myrskyä, varsinkin kun jossain vaiheessa vesisade muuttui raekuuroksi. Lievällä säikähdyksellä ja naarmuuntuneella polvella siitäkin uintireissusta onneksi selvittiin. Savonlinna näkyi valmistuvan oopperajuhliin ja täytyy suoraan myöntää, että emme juurikaan nauttineet opperan lauluharjoitusten satunnaisesta kuuntelusta Olavinlinnassa vierailun aikana. Ei taida olla oikein meidän juttu tuo tuon tyylinen lauleskelu.
Pesiksen harrasteluonteinen pelailu jatkuu minulla yhä enemmän tai vähemmän onnistueesti. On varsin mukavaa oivaltaa olevansa kohtalaisen hyvä edes jossain ja kehittyvänsä mielekkään harrastuksen parissa. Harmi kun moista lajia ei päässyt harrastamaan aiemmin, liekkö sitten syynä oma laiskuus vai tietämättömyys harrastemahdollisuuksista. Ehkä aiemmin tuo kanttikaan ei ole riittänyt aloittamaan moista harrastusta näin lievästi ylipainoisena naisihmisenä, nyt onneksi sitä pokkaa näkyy riittävän moneen yllättävään asiaan.
Työympyröistä sen verran, että kanssakärsijöitä (työkavereita) ärsyttää näköjään suunnattomasti se, etteivät tiedä minusta riittävästi. En ole halunnut levitellä kaikkia tietojani heille ja viime perjantaina suurta hämmästelyä aiheutti salaperäinen viikonloppumatkani, mistä en sen suuremmin halunnut heille kertoilla. Erään teorian mukaan minulla oli kuulema salainen rakastaja mitä menin tapaamaan ja sitten tuli jo suora kehoitus blogin pitämiseen. Siitä kuulema he tietäisivät mitä minä teen ja mitä hillityn ja harhaanjohtavan pintani alla oikein kuulema piilee. Tokaisin vain rouville,että sitä suurta paljastusta ja blogia sitten vaan odottelemaan. Näin meillä töissä, ihan vaan lievästi ollaan uteliaita.
Se salaperäinen reissu oli tarkoitus suuntautua Prideille Helnsinkiin, mutta oltiin oikeasti liian väsyneitä lähteämään perjantaina mihinkään. Muutettiin pikaisesti suunnitelmia ja vaihdettiin retkikohteeksi helteinen Savonlinna ja sen lähiympäristö. Viikonloppureissu oli onnistunut ja talviturkkikin tuli jo heitettyä useampaankin kertaan monessakin eri vesistössä. Suosittelen kaikille myös vaihtelua tarjoavana kokemuksena uintiretkeä saareen ukonilman yllättäessä kesken uintireissun. Meinasi hieman hirvittää jossain vaiheessa keskellä myrskyä, varsinkin kun jossain vaiheessa vesisade muuttui raekuuroksi. Lievällä säikähdyksellä ja naarmuuntuneella polvella siitäkin uintireissusta onneksi selvittiin. Savonlinna näkyi valmistuvan oopperajuhliin ja täytyy suoraan myöntää, että emme juurikaan nauttineet opperan lauluharjoitusten satunnaisesta kuuntelusta Olavinlinnassa vierailun aikana. Ei taida olla oikein meidän juttu tuo tuon tyylinen lauleskelu.
Pesiksen harrasteluonteinen pelailu jatkuu minulla yhä enemmän tai vähemmän onnistueesti. On varsin mukavaa oivaltaa olevansa kohtalaisen hyvä edes jossain ja kehittyvänsä mielekkään harrastuksen parissa. Harmi kun moista lajia ei päässyt harrastamaan aiemmin, liekkö sitten syynä oma laiskuus vai tietämättömyys harrastemahdollisuuksista. Ehkä aiemmin tuo kanttikaan ei ole riittänyt aloittamaan moista harrastusta näin lievästi ylipainoisena naisihmisenä, nyt onneksi sitä pokkaa näkyy riittävän moneen yllättävään asiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)