Kaikkea se hyvä viikonloppu teettääkin. Maalla oli mukavaa, rauhallista ja leppoisaa. Lauantain kaupunkikierros Joensuussa oli onnistunut kaikin puolin ja nyt pitkän kaavan mukaan tehty aamullinen herääminen yhdistettynä loistavaan keliin ulkona pistää hymyilemään. Akkuja tuli ladattua ihan aurinkovoimalla, toki äidin ruokapadat ja nelijalkaisen koiran vierihoito auttoivat myös sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Ihon ikävääkin alkaa taas olla ilmassa, mutta senkin kaipauksen otan vaan positiivisena asiana.
Mieli on taas vaihteeksi kovin levollinen. Asiat ja nuo möröt selviävät, ajallaan ja tavallaan. Päätin mielessäni haluavani pitää vakavasävyisen keskusteluhetken tärkeän ihmisen kanssa, tosin tämä vaatinee nyt vähän vaivannäköä myös toiselta osapuolelta. Voihan se olla, että hän ei halua asioista enää keskustella. Ans kattoo nyt. Sain kuulla... yllättäen...olevani vaikeaselkoinen ihminen, joka välittää ristiriitaisia fiiliksiä. Todellisuudessa olen vain enemmänkin todella, todella varovainen. Luulen mä.
Tänään tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, että olen elossa. Hienoa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti