Kahellaan

Sataa, sataa, ropisee... mutta ei haittaa. Luonto kaipaa kipeästi vettä ja mukavuudenhaluisena autolla näkyy pääsevän sen ihmeemmin kastumatta.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina tavattoman mielenkiintoista. Satun olemaan perusluonteeltani utelias, kyselevä, pähkäilevä ja asioita pyörittelevä olento (varmaan välillä raivostuttavuuteen asti), joten on ymmärrettävää että täysin päinvastainen ihmistyyppi on totaalisen ihmeissään kanssani. Muistan elävästi  erään henkilön minulle esittämän tokaisun, että älä aina mieti niin helvetisti. En mieti, taidan kahella vaan kuitenkin. ;). Suomen kielen murteet ovat ihania, en käy kieltämään sitäkään. Vaikka pronomineista oma mie-sana on kovasti alkanut muovautua paikalliseen etelä-savolaiseen miä-sanaan, on kotiseuturakkaus kaikeasta huolimatta näköjään kovin suuri. Tuntuu kovin mukavalta kuulla juuri sitä omaa murreettaan, niitä omia sanoja. Nostalgiaa ei varmaan vähennä se seikka, että pyörin viikonloppuna omilla entisillä asuinseuduillani, paikoissa mihin liittyi paljon tunteita ja muistoja. Harmi vaan, että kuvallinen materiaali fiilistelyistä jäi pois, mutta ehkä joku toinen kerta muistan ottaa kamerankin mukaan.

Maailmanmestaruuskin on nyt sitten voitettu ja juhlittu. Jäljellä on enää pohtiminen siitä, onko urheilevien idoleiden soveliasta esiintyä päissään kuin ankat ja mitenkä paljon niitä tutteja Ruotsiin lähetetään. Kaikenlaista sitä sitten taas. Tunnustan kyllä tunteellisena itkeneeni Halosen ollessa "poikien" keskellä ja kun Finlandia hymniä laulettiin. Tilaisuutta töllöstä katsellessani ehdin jo hetken pelätä, että joku turvallisuusmies tulee kohta repimään irti sen liikuttuneen pelaajan, joka Halosta niiiiiiiiiiiiin kovin pitkään ja voimallisesti halasi. Oih ja voih, varmasti kovin yhteisöllinen kokemus kaikille heille paikalla olleille, kun minäkin jo ruudun välityksellä kovasti tästä liikutuin. *nyysk*

Iltapäivällä oli kampaaja, osaisikohan kampaaja loihtia minulle jotain lyhyttä, vaaleaa ja söpöä tukkaa... Tästä päivästä ei yksinkertaisesti vaan voi tulla huono. :))) Siis kun on tuo kampaajakin ja kaikkea.

*edit*
Tästä päivästä taitaa tulla tosiaankin outo. Työpaikkallani kävi miesasiakas joka yritti iskeä minua. Tämä jo itsessään on kovin erikoista, kun en nyt ole mikään se hekumaallisin ja naisellisin olento muutenkaan. Vielä erikoisempaa tapauksesta teki tuo Erikoisin kuulemani iskulause ikinä, olenko ikinä harkinnut psykiatrin uraa. Hän kuulema voisi tulla mun yksityisvastaaotolleni koska tahansa. Tämä lause kun heitetään ilmoille kesken kaapelikarttojen tutkiskelun pokan pettäminen oli varmaa. Kaikenlaista sitä taasen. Ja taas se on todistettu, miehet menevät näköjään sekaisin avonaisesta kaula-aukosta ;) *REPS*