Pyhäinpäivänä

Piti ihan sivistää itseään miksi kummassa tätäkin pyhää vietetään.

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alunperin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle esimerkiksi kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi.

Ennen uskonpuhdistusta katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä. Kun Suomi kuninkaan käskyllä siirtyi luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta "kaikkien pyhien päivä" eli pyhäin miesten päivä säilyi.

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä. Koska se ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös nimitystä kekri. *lähde Wikipedia*


Että näin. Pitänee varmaan illalla hiljentyä muistamaan hetkeksi poismenneitä läheisiä. Oma Pyhäinpäivä kului näin aamutuimaan upean aurinkoisen, mutta viileän kelin hyödyntämiseen kuvaamisen tiimoilta. Hani on omilla reissuillaan koko viikonlopun, joten sain oman varsin tarpeellisen ja kaivatun vapaan viikonlopun omien puuhailujeni kanssa. Ollaan viimeaikoina eletty Hanin kanssa ihan eri päivärytmissä ja minä en jaksa enää illalla töitten jälkeen suuremmin mitään ylimääräisiä. Tämä toinen osapuoli puolestaan yön kukkuneena ja päivän nukkuneena on kaikkein aktiivisimmillaan silloin kuin minä olen jo aivan naatti, poikki ja valmis nukkumaan. Harmillista, ettenkö sanoisi.

Kuvaset on nappailtu matkalla keskustaan, eli nähin sorsiin törmäilen säännölliseti työpaikalle pyöräillessäni. Sana törmäillä ei ole yhtään lioteltua, sillä sen verran usein linnut pyörätiellä makoileva. Missähän vaiheessa linnut häviävät kokonaan lämpimämpiin maisemiin, sillä virtapaikan viimeiset sulat kohdat jäätyvät varmaan hyvinkin piakkkoin. Jälleen kerran jään miettimään onko sorsien ruokkiminen välttämättä kovinkaan viisasta...

Sateista Turkua

Sateinen keli koetti häiritä parhainpansa mukaan kuvaamista ja muuta reipashenkistä ulkoilua. Hieno kaupunki tuo Turku on ja nolona pitää kertoa, että ei me mihinkään Vinokinoihin tai bileisiin ehditty. Oli niin paljon muuta tekemistä ja puuhaaa. Voi meitä :( Näin kolmatta kertaa Turussa käyneenä ja täysin ulkopaikkakuntalaisena ihmisten ystävällisyys hämmensi, tuntemattomat ihmiset aloittivat jutustelun yms. Sain itsekkin jutella pitkän tovin pankkiautomaatilla miehen kanssa kameralaukuista ja Itellasta. ;)

Turku

Oltiin Hanin kanssa menossa Ylä-Savoon erääseen tapahtumaan viikonloppuna, mutta suunnitelmat muuttuivat yllättäen ja auton nokka kääntyykin varhain huomen aamulla kohti Turkua ja Vinokino-tapahtumaa. Oih, kiva homma päästä välillä näkemään muitakin ihmisiä. ;)

Koiruuksia

Tämä vanha neiti TaruTuulikki on eläkepäivillään oppinut uuden vinkeyden. Menneisyydessään matkapahoinvoinnista kärsineestä ja hysteerisesti autoja pelänneestä koirasta on tullut vanhoilla päivillään innokas matkustaja. Vanhemmat joutuvat nykyisin menemään vähän niinkuin salaa autoon, sillä pimu on heti tulossa mukaan ja kieltätyy poistumasta autosta kerran sinne päästyään. Jos neidin joutuu jostain syystä poistamaan pienellä pakolla ja komennuksella autosta, niin neitihän loukkaantuu siitä verisesti ja aloittaa varsin huvittavan mökötyksen tuijotellen seiniä ja huokaillen surkeasti. Helpommalla pääsee jos koiran ottaa mukaan. Hassu, mutta samalla niin rakas pieni eläin.

Värikästä syksyä

Tämän hetken fiiliksiä

Tökkii. Suku on pahin taas tällä kertaa.

Kummallista unia

Tänään on ollut varsin kummallinen aamu/päivä. Heräsin aamulla hyvin oudosta unesta, jossa tappelin miespuoleisen kaverin ex-vaimon kanssa siitä, miksi minä aiheutin heille avioeron. ÖÖÖ-öh. Hyvin hämmentyneenä herättyäni mietin, että mistähän kummasta tuokin nainen uniini tuli. Varsinkin kun todellisuudessa minulla ei ollut mitään tekoa heidän eronsa kanssa ja tuon pariskunnan eroon osasyyllisinä olivat ihan toiset "kolmannet osapuolet", en minä.

Melkein yhtä outoa oli, kun heräsin tässä viikolla eräänä aamuna tyynyliina märkänä. Olin taas itkenyt unissani. Unessa Hani pakotti minut tulemaan omiin häihinsä, oli heidän hääpäivänsä aamu ja jostain syystä Hani oli menossa naimisiin miehen kanssa, seurustellen kuitenkin samanaikaisesti minun kanssasi. Unessa aloin itkeä hillittömästi kieltäytyen tulemasta kirkkoon katsomaan vihkimistä...Että jotain outoa tuolla pääkopassani nyt taitaa tapahtua.

Kävin tänä aamuna myös lukemassa hassujen linkkauksien kautta erään naisen sisustusblogia ja mietin kummastellen missä moisia hattarapäisiä ihmisiä oikein asuu ja miksi minä tylsimys ymmärrä tuotakaan juttua.(anteeksi nyt te kaikki sisustusihmiset) Vastaavasti tämän tyyliset ihmiset eivät sitten ymmärrä miksi minä isken rahani kamera-, akvaario, elektroniikkarojuihin ja miksi viittaan kintailla sisutamisen, meikkaamisen ja vaateshoppailun ihanille houkutuksille. Ollaan me niin erilaisia ja kaipa se on hyvä niin. Samaisessa sisustusblogissa törmäsin jopa termiin taaperoimettäjä ja sen verran sana vaivasi mieltäni että minun piti googlata tämän minun korvaani järkyttävän kuuloisen termin merkityksen. Hyi, hyi te taaperoimettäjät ;)

Tämän aamun vaateostoksilla kirosin taas kieroutunutta vaatemakuani. Naisten osastolta ei taaskaan löytynyt mitään ja mukaan lähtikin taas tavikset hupparipusero ja fleecekolttu. Tai no joo korjattakoon, lähti sieltä mukaan naisten neulesormikkaan. Nykyisin tilanne vaateostoksilla taitaa olla se, että naisten osastolta mukaan lähtee enää sukkia, alusvaatteita ja rintaliivejä. Voi ei sentäs. Hetkittäin on käynyt miellessäini, että ehkä elämä olisi piirun verran helpompaa jos sitä olisi tavis hetero. Olisi helppoa kevyesti keskustella kahvipöydässä sisutustrendit, imettämiset ja muut kevyet aiheet, kun aiheet aidosti kiinnostaisivat itseäänkin.

Töissä pomo otti minut juttelutuokioon perjantai-päivän päätteeksi kysellen miten minulla menee ja olenko ollut tyytyväinen. No mikäs minulla on ollessa, ei ole mitään syytä valittaa sillä työkaverit ovat korjaneet asennettaa parempaan päin. He kohtelevat minua jotakuinkin tasa-arvoisena työntekijänä ja en ole enää se itsestäänselvä orja, mille voi kaikki paskahommat työntää tehtäväksi. Tällä hetkellä on ollutkin pikkariikkisen verran hiljaisempaa työrintamalla. Viikko meni kuun vaihteen kaaosta odotellessa, rästitöitä tehden ja hiljaisista, jopa hetkittäin laiskoista hetkistä nauttien.

Nyt kuitenkin käännän auton nokan kohti Susirajaa. Josko minä nyt vihdoinkin ne talvirenkaat kävisin vaihtamassa.