Kipiänä

Syysflunssa sai viikon taistelun jälkeen viimeinkin otteen minusta ja nyt sit kuumeilen lievästi kotosalla. Niin-n kipeä en ole, ettenkö jaksaisi hieman netissä roikkua joten pientä päivitystä tännekin. Hieman surkuhuipaisaa oli eilen oivaltaa, että onnistuin rikkomaan digiboxin kaukosäätimen tiputtamalla sen x:n kerran lattialle. Harmillinen homma ihan sikälikin, että uusi kapula maksaa 36 euroa parin viikon toimitusajalla ja nyt kun sairaana voisin/ehtisin siivota digiboxin kovalevyä katselemalla rästiohjelmat, niin eipä moinen onnistu ilman toimivaa kaukosäädintä. Heh, heh vaan tällekin arjen sattumukselle.

Viikonlopun jäljiltä olen muutenkin hieman puolikuntoinen. Hanin kanssa geokätköily on yllättävän tiivistahtista ja rankkaa, varsinkin nyt kun putsailtiin noita vähän vaativempia kätköjä. Nyt sitten on ruhjeita, mustelmia ja haavoja vähän siellä sun täällä, sen verran runsaasti rymyttiin kivikoissa ja kiipeiltiin kallioilla ja luolissa. Kaikenlaista sitä ihminen vapaaehtoisesti tekee saadakseen vähän säpinää ja vauhtia elämäänsä... ;) Matkalla oli myös onneksi niitä mukavia, pehmeitä ja perinteisiä maisemia esim. Puumalan seudulta.




Naapureideni kykenemättömyys kierrätykseen närästää minua yhä, varsinkin kun olen joutunut muutamana päivänä siivoilemaan varisten levittelemiä roskia ympäristöstä/pihalta. Roskapönttöjen tultua täyteen esim. pahvilaatikoista joudumme jättämään roskasäkit roskiksen vierelle, josta taas tarjoutuu loistava gourmet ateria haaskalinnuille. Se pahvien vieminen kierrätykseen ei nyt niin iso homma pitäisi olla kenellekään kun minäkin melkein patalaiska persoona jaksan ne kiikuttaa tuohon muutaman sadan metrin päähän. Tai että kippaisi ne biojätteet eri pöntöön. Nyt sitten tiedän valitettavan tarkkoja intiimejä asioita naapureista ihan pelkästään jouduttuani nokkimaan heidän jätteitä pihalta. Voi että, tunnen itseni tylsäksi ja tiukkapipoiseksi nipottajaämmäksi. hyi minua.

Työpaikalla sattui hieman kiusallinen hetki kahvipöytökeskusteluissa. Uteliaan tädin kysyessä puolisoni nimeä en pystynyt vastaamaan mitään järjellistä. Lupasin palata aiheeseen myöhemmin hänen kanssaan ja jälkikäteen potkin itseäni mielessäni jalkaan, miksi en voinut sanoa hänelle naiseni nimeä. Siinähän se olisi selvinnyt kaikille. Pelkuri minä :(