Syksyn kukkia

Hanin äidin kukkapenkistä muutama kuvanen. Vielä ei yön pakkaset olleet ehtineet tehdä tuhojaan.

Jos metsään haluat mennä nyt

Lyhykäisesti tuo hullun metsokukon tarina. Mökin lähistöllä majailee uhkarohkea, ns. hullu metsokukko joka koppelon kaipuussaan on täysin peloton ja uhkarohkea. Ideana oli saada vaan muutama kiva kuvaa metsosta, mutta reissusta tulikin yllättävän haastava. Kukko ei suhtautunut täysin myötämielisesti vierailuumme ja jossain vaiheessa lintu kävi meidän molempien kimppuun täysin raivopäisenä. Kyseessä on iso lintu, joka satuttaa kyllä nokkiessaan ja piestessään siivillään, eli lähikontaktit eivät ole suotavian näin kokemuksen syvällä rintaäänellä. Samaa mieltä kanssani on varmaan Hani, joka valitettavasti kaatui kirmatessaan lintua pakoon ja ainut mikä linnun Hanin kimpusta karkoitti, oli varsin raju kumisaapaalla "potkaisu". Lintu ei vahingoittunut kahakassa, eikä mekään onneksi saatu muutamia mustelmia pahempia vammoja. Erikoinen lintu, mutta olkoot jatkossa meidän puolesta ihan rauhassa.

Kuvissa ensin kukkko uhoilee ja pörhistelee sulkiaan, sitten tuli jo kiire kuvaajalle ja lopussa lintu näyttää peräpäänsä poistuessaan maisemista.


Majavat olivat tehneet läheisellä purolla ihan kunnon kaato-operaatioita. Kaadetut puut olivat jo melkomoisen paksuja haapoja, eli melkomoista tuhoa eläimet tuollakin olivat tehneet. Kaikki puron yli kaatuneet puut olivat majavien kaatamia.





Joutsenet sentäs tyytyvät vain tarkkailemaan tilannetta viileän rauhallisesti.

Kommenteista ja kommentoimisen vaikeudesta

Useampi henkilö on viime aikoina lähestynyt minua ja tuskaillut kommentoimisen vaikeutta. Kommentin jättäjällä pitäisi olla Google tai Blogger-tili jo olemassa päästäkseen kertomaan omia mielipiteitään teksteistäni. En ole tarkoituksella tehnyt asiaa noin vaikeaksi ja nyt oletusasetukset on muokkailtu kommentointiystävällisempään (huh, mikä sanahirviö) suuntaan.Katsotaan toimiiko homma nyt paremmin.

Pakkailen tässä kamoja mökkiviikonloppua varten ja toivottavasti flunssaisena mökkeily ei ole huono idea. Katsotaan nyt kuin naisen käy. Tiedossa siis saunomista, rentoutumista, takkatulen loistetta. Oih. :) Kamerakin lähtee matkaa mukaan ja haaveissa olisikin päästä ikuistamaan "hullu metso", mökin lähistöllä oleileva ihmisiäkin ahdisteleva poikametso.

Järjen hiventäkään

Jep, jep. Jos jollakulla sattuu olemaan tarvetta käyttämättömästä SA-M/61 kaasunaamarista kaikkine tykötarpeineen (aktiivihiilisuodatin, suojakäsineitä, rättejä, papereita,puhdistusaineita yms. ilmeisesti ihan toimivia rojuja) niin tuossahan tommonne olisi ihan joutavana. Jotenkin uskon, että en kaasuhyökkäyksen sattuessa ala ensimmäinen kaivelemaan tuota vekotinta esille, eli menkööt sitten lahjoitukseen. Kaasunaamari oli pakattu minun tarkoitukseeni sopivaan käyttölaukkuun, eli tämä sisältö jää nyt käyttämättä tällä kertaa. Laukusta olsi tarkoitus tuunailla jossain vaiheessa rymyämiseen tarkoitettu kameralaukku, jos tämä tieto nyt jotakuta sattui kiinnostamaan. Pikkulinnut ovat visertäneet, että eräät persoonat saattaisivat tykätä kai käyttää moisia vermeitä makuukammarin puolella, mutta moiseen ei taida meikäläisellä olla käyttöä siinäkään suhteessa. Itse asiassa olen hieman tietämätön kuka siitä naamarista kiksejä makuukammarin puolella mahtaa saada... Hmm. No ottakoot muut selvän siitä.

Kaikkea se minäkin menen tilailemaan... ;)Tuli hieman... pervo olo... tän tilauksen suhteen.

Kipiänä

Syysflunssa sai viikon taistelun jälkeen viimeinkin otteen minusta ja nyt sit kuumeilen lievästi kotosalla. Niin-n kipeä en ole, ettenkö jaksaisi hieman netissä roikkua joten pientä päivitystä tännekin. Hieman surkuhuipaisaa oli eilen oivaltaa, että onnistuin rikkomaan digiboxin kaukosäätimen tiputtamalla sen x:n kerran lattialle. Harmillinen homma ihan sikälikin, että uusi kapula maksaa 36 euroa parin viikon toimitusajalla ja nyt kun sairaana voisin/ehtisin siivota digiboxin kovalevyä katselemalla rästiohjelmat, niin eipä moinen onnistu ilman toimivaa kaukosäädintä. Heh, heh vaan tällekin arjen sattumukselle.

Viikonlopun jäljiltä olen muutenkin hieman puolikuntoinen. Hanin kanssa geokätköily on yllättävän tiivistahtista ja rankkaa, varsinkin nyt kun putsailtiin noita vähän vaativempia kätköjä. Nyt sitten on ruhjeita, mustelmia ja haavoja vähän siellä sun täällä, sen verran runsaasti rymyttiin kivikoissa ja kiipeiltiin kallioilla ja luolissa. Kaikenlaista sitä ihminen vapaaehtoisesti tekee saadakseen vähän säpinää ja vauhtia elämäänsä... ;) Matkalla oli myös onneksi niitä mukavia, pehmeitä ja perinteisiä maisemia esim. Puumalan seudulta.




Naapureideni kykenemättömyys kierrätykseen närästää minua yhä, varsinkin kun olen joutunut muutamana päivänä siivoilemaan varisten levittelemiä roskia ympäristöstä/pihalta. Roskapönttöjen tultua täyteen esim. pahvilaatikoista joudumme jättämään roskasäkit roskiksen vierelle, josta taas tarjoutuu loistava gourmet ateria haaskalinnuille. Se pahvien vieminen kierrätykseen ei nyt niin iso homma pitäisi olla kenellekään kun minäkin melkein patalaiska persoona jaksan ne kiikuttaa tuohon muutaman sadan metrin päähän. Tai että kippaisi ne biojätteet eri pöntöön. Nyt sitten tiedän valitettavan tarkkoja intiimejä asioita naapureista ihan pelkästään jouduttuani nokkimaan heidän jätteitä pihalta. Voi että, tunnen itseni tylsäksi ja tiukkapipoiseksi nipottajaämmäksi. hyi minua.

Työpaikalla sattui hieman kiusallinen hetki kahvipöytökeskusteluissa. Uteliaan tädin kysyessä puolisoni nimeä en pystynyt vastaamaan mitään järjellistä. Lupasin palata aiheeseen myöhemmin hänen kanssaan ja jälkikäteen potkin itseäni mielessäni jalkaan, miksi en voinut sanoa hänelle naiseni nimeä. Siinähän se olisi selvinnyt kaikille. Pelkuri minä :(

Viikonlopun rientoja

Käytiin Hanin kaa Susirajan entisillä kotiseuduilla pitkästä pitkästä aikaa. Olotila oli melkein nostalginen vanhoilla tutuilla seuduilla pyöriessä ja en oikein osannut päättää kaipaanko kotiseuduille takaisin vain en. No pohdinnan jälkeen totesin, että se oli ja meni aika tuolla seudulla ja nyt on sit uudet maisemat ja kujeet. Olin muuten elämäni ensimmäisen kerran yötä laavulla ja kieltämättä oli varsin veikeä kokemus herätä aamulla sumuisen järven rannalta lämpötilan huidellessa melkein pakkaslukemia. Hienoa oli ja nyt sitten on taas vimmattu peseminen kun kaikki vaatteet nyt sattuvat haisemaan savulle. Eipä haittaa, kivaa oli :)

Työsopimukseni on taas katkolla parin viikon päästä ja olin jo herkutellut mahdollisuuudesta päästä eroon kyseisestä duunista koska firman taloudellinen tilanne ei salli määräaikaisten työsuhteiden jatkamista. Pomo halusi perjantaina jutella kanssani juuri ennen työaikani loppua ja työsopimuksen jatkojahan hän minulle tarjosi. Olin jo päättänyt etukäteen kieltäytyä työstä, mutta rahallinen kuukausittainen korvaus työstä oli yllättävän suuri ja lupasin harkita asiaa. Katsotaan nyt onko minulla kanttia heittäytyä taas tyhjän päälle, vai tyydynkö vanhaan ja turvalliseen työhön.

Tallinna Loomaaed

Satunnaisia otoksia Tallinnan eläintarhasta. Vierailusta jäi meille erittäin ristiriitaiset tuntemukset ja vanha Venäjä-henki oli jossain osin varsin suuresti läsnä, sen verran mahtavia betonimöhkäleitä paikasta löytyy. Osaa tarhoista oli uudistettu isolla rahalla, mutta osa häkeistä oli yhtä huonossa kunnossa kuin pari vuotta sittenkin ensivierailumme aikana. Jääkarhut aiheuttivat tälläkin kertaa meissä sitä suurinta ahdistusta, sen verran karut ja kolkot betonikopperot kyseisillä eläimillä oli. Karhun vasemmalla puolella oli pieni muutaman metrin pitkä ja leveä betonivesiallas ja löytyi ympäristä sentäs jokunen pallo ja kanto leluiksi. Aika virikkeetön ympäristö ainakin näin ulkotarhan osalta, sisätilojen kuntoahan ei päässyt edes katsomaan.



Nuori naarasleijona


Vanhempi urosleijona nuuskimishommissa. Häneltä oli jostain syystä jouduttu amputoimaan hännänpää, eli toivottavasti herran ego ei ole kärsinyt vaikka upea häntätupsu uupuikin.


Tiikereiden häkit eivät vielä olleet päässeet remonttilistalle. Tällä eläimellä oli aika karu katse verkkoseinä läpi. Ilmeisesti lähetyvän ruokintakärrin ääni/haju pisti hänet(kin) hieman hermostumaan ja liikkumaan varsin levottomasti.


Jyrsijähäkin pieni ja vikkelä eläin, laji oli tiettävästi chinchilla.


Vihreä liskokaveri lämpölampun alla.


Joku kärmes lämpölampun alla myöskin.


Tämä vyötiäinen näytti oikeasti olevan kuolinkouristuksissaan lattialla. Doris-niminen tytsy vain nukkui ja uneksi opastaulun mukaan, eikä suinkaan tehnyt kivuliasta kuolemaa miltä homma ensikatselmuksessa näytti.


Ja vuokkokalat olivat jälleen kerran ihastuttavia.


Punapirajat olivat varsin kuvauksellisia kaloja, tai olisiko parempi sano että helppoja kuvattavia verkkaisinen liikkeineen.


Meriakvaariot olivat loistavia jälleen kerran.


Pieni virtahepo-nuorukainen nousi meidän iloksemme vesialtaastaan ruokailemaan.