:)

Tallinnan kolmepäiväinen reissu takana ja huomenna alkaa reissaaminen Lapin kautta Nordkappiin. Seikkailut jatkuvat hieman myöhemmin Pohjois-Norjassa eli säpinää riittää. Ja se säpinä on enemmän kuin hyväksi minulle, ei ehdi pähkäillä olemattomia, turhia ja täysin höpöjä asioita. Hyvä näin. Pitkä sähköposti ystävältä myös rauhoitti mieltäni kummasti, ymmärrän taas piirun verran siitä, mistä oikein olikaan ja on kyse. Hyvä näin. :)
Kuvasaastetta reissusta myöhemmin.

Tallinna Loomaaed

Satunnaisia otoksia Tallinnan eläintarhasta. Vierailusta jäi meille erittäin ristiriitaiset tuntemukset ja vanha Venäjä-henki oli jossain osin varsin suuresti läsnä, sen verran mahtavia betonimöhkäleitä paikasta löytyy. Osaa tarhoista oli uudistettu isolla rahalla, mutta osa häkeistä oli yhtä huonossa kunnossa kuin pari vuotta sittenkin ensivierailumme aikana. Jääkarhut aiheuttivat tälläkin kertaa meissä sitä suurinta ahdistusta, sen verran karut ja kolkot betonikopperot kyseisillä eläimillä oli. Karhun vasemmalla puolella oli pieni muutaman metrin pitkä ja leveä betonivesiallas ja löytyi ympäristä sentäs jokunen pallo ja kanto leluiksi. Aika virikkeetön ympäristö ainakin näin ulkotarhan osalta, sisätilojen kuntoahan ei päässyt edes katsomaan.



Nuori naarasleijona


Vanhempi urosleijona nuuskimishommissa. Häneltä oli jostain syystä jouduttu amputoimaan hännänpää, eli toivottavasti herran ego ei ole kärsinyt vaikka upea häntätupsu uupuikin.


Tiikereiden häkit eivät vielä olleet päässeet remonttilistalle. Tällä eläimellä oli aika karu katse verkkoseinä läpi. Ilmeisesti lähetyvän ruokintakärrin ääni/haju pisti hänet(kin) hieman hermostumaan ja liikkumaan varsin levottomasti.


Jyrsijähäkin pieni ja vikkelä eläin, laji oli tiettävästi chinchilla.


Vihreä liskokaveri lämpölampun alla.


Joku kärmes lämpölampun alla myöskin.


Tämä vyötiäinen näytti oikeasti olevan kuolinkouristuksissaan lattialla. Doris-niminen tytsy vain nukkui ja uneksi opastaulun mukaan, eikä suinkaan tehnyt kivuliasta kuolemaa miltä homma ensikatselmuksessa näytti.


Ja vuokkokalat olivat jälleen kerran ihastuttavia.


Punapirajat olivat varsin kuvauksellisia kaloja, tai olisiko parempi sano että helppoja kuvattavia verkkaisinen liikkeineen.


Meriakvaariot olivat loistavia jälleen kerran.


Pieni virtahepo-nuorukainen nousi meidän iloksemme vesialtaastaan ruokailemaan.