Surrrrr

Aivoni käyvät ylikierroksilla ja vaikka kotiutumisesta on jo jonkin aikaa, työasiat keikkuvat yhä vain mielessä. Varsin kaikki ne duunit mitä tuli tehtyä väärin, mitä ei ehtinyt tehdä tai mikä muuten vaan meni jostain syystä pieleen. Olen puhunut viime aikoina aivan liian paljon puhelimessa asiakkaiden kanssa, kunnellut valitusta, kiroiluja ja huutamisia. Eräskin lupasi tulla käymään kirveen kanssa, ellei ongelmaa vihdoin saada korjattua. Toinen huusi perkelettä ja vittua niin paljon, että puhelu piti pistää poikki, toinen taas kertoi vaiherikkaasti elämästää vieroitusten ja katkaisuhoitojen tiimellyksestä, sekä kootuista selityksistä miksi hän ei juuri nyt voi maksaa laskua. Sähköpostini pursuaa soittopyyntöjä, joita ei ehdi toteuttamaan ja siitäkin huolimatta eräillä työkavereilla on aikaa ja pokkaa mennä katsomaan telkkarista MM-kisahiihtoja ja surffailla lomamatka-sivuilla. Voi pa.... ja muita laatusanoja.

Huokaus. Tänään taas mietin vakavasti miksi ihmeessä minä olen tulla töissä, varsinkin näinä hetkinä kun sattumalta kaikki muut ovat lomalla tai sairaana.Jep, jep...No, onneksi päivä on enää kaksi tälle viikolle ja pikkuhiljaa porukkaa alkaa tippua takaisin töihin lomiltaan. PUUH.

Taidan mennä syömään laskiaispullan.

Laskiaista ja sunnuntaita

Ihanaa herätä pitkästä aikaa toisen vierestä. :) Näemmä kaipasin läheisyyttä enemmän kuin arvasin itsekkään, mutta toivotaan taas elämän tästä tasaantuvan omiin uomiinsa. Vietän rauhallista sunnuntai-aamu Hanin vielä nukkuessa sängyssä ja nautiskelen aamukahvia sokerikorppujen kera. Sain varmaan eilen raitisilma-myrkytyksen koko päivän ulkoilujen jälkeen ja nyt olotilani on varsin nuutunut ja väsynyt runsaista yöunista huolimatta. Yllätävän nopeasti kolmen viikon makoilu paikoillaan vie peruskuntoa alapäin, varsinkin kun samaan aikaan lohduttauduin syömällä kaikkea epäterveellistä ja hyvää. Selkä voi hyvin ja odottelen pikkuhiljaa hetkeä, että pääsen taas uimaan ja tekemaan muuta hieman räväkempi liikkeisiä harrasteita.

Jottei kirjoituksesta tulisi liian positiivinen, niin marmatanpa taas ikuisuusaiheesta, mikä on töissäkin taas herättänyt runsaasti ihmetystä ja keskustelua. Miksi pelkkä minun sukupuoleni (tiettävästi olen nainen) edellyttää minun olevan kiinnostunut sisustuslehdistä, sisustamisesta ja lapsista. Keskustelen aiheista ja kuuntelenkin ihan mielelläni, vaikken itse moisista aiheista ole kiinnostunut. Miksi samainen sukupuoleni pitäisi näemmän estää minulta taidon tankata autoa, maalata seiniä, porata reikiä tai ruuvata ruuveja. Samainen sukupuoli pitäisi myös estää kaiken kiinnostuksen atk-juttuihin ja kaikkiin urheilulejeihin. Toisinaan on todella rasittavaa olla keski-ikäisten ja niitä vanhempien naisten työkaverina.

En olen mikään feministi, mutta jumankekka ei se, että jalkojeni välistä löytyy synnyttämiseen kelpaava elin tee minusta vammaista, siten etten edes pysty itse tankkaamaan autoa. Kun se on miesten homma tai että kun eräskin kehui maalanneensa keittiö katon, niin käytännössä hän oli valinnut maalin ja se mies oli tehnyt kaiken muun. Jep, jep. Heille oli suuri järkytys sekin, kun kerroin seuraavani jotain urheilulajeja ihan livenä... Hämmentävää järkyttää ihmisiä näinkin pienillä jutuilla, en oikesti tiennyt itse olevanikaan niin erikoinen persoona, minä he minua pitävät. :)

Niin-n ja ne Madonna liputkin suvaitsivat saapua Saksasta. Kiva, kiva.

Kaapista ulos osa.. jotain

Jahas. Nyt alkaa olla sitten kaikki kaverit informoitu sillä synkeällä salaisuudella mikä ei enää juurikaan salaisuus taida olla. Tähän taitaa tottua, kerta kerran jälkeen tuntuu helpommalta kertoa olevansa lesbo ja olevansa naisen kanssa suhteessa. SO what, no big deal. Jotenkin sitä taitaa itse tehdä asiasta isomman kuin se onkaan, jos joku ei asiaa suvaitse niin hemmetinkö väliä sillä on. Se on oikeasti tosi typerää, että moisesta pitää edes kertoa. En tiedä mitä tämä kaverini asiasta on mieltä, lukekoot meilin rauhassa ja punnitkoon mitä mieltä asiasta on. En oikein halunnut hänelle tätä kahvipöydässä mäläyttää, sulatelkoot rauhassa asiaa ja kahvitellaan sitten myöhemmin, jos toinen osapuoli sitä vielä haluaa.

Mitäs muuta. Selkä tuntuu hyvälle, työnteko on kivaa ja ne Madonna liputkin ovat ehkä tulossa. Sähköpostiin oli tullut vahvistus lippujen postituksesta joten lähipäivinä tulen olemaan erittäin kiinnostunut postilaatikkoni sisällöstä. Jännitysnäytelmä lippujen osalta siis jatkuu...

väsy

Kolmen tunnin yöunet eivät oikein riitä minulle, eli unirytmit ovat sitten lahjakkaasti sekaisin. Pidän itseäni tässä väkisin hereillä ja olen toivottavasti illalla jo riittävän väsynyt nukkuakseni yöni yhtäjaksoisesti, ilman ikäviä monen tunnin hereillä olemisia.

Itse työpäivä meni nopeasti, ilman kipuja ja ihan reippaalla mielellä. Ikävinä uutisina minä ilmeisesti olen se ainut joka meistä kolmesta ei-vakkarista saa jatkaa kesän ylin töissä. Tuntuu ikävältä nähdä järkyttyneitä ja itkeviä työkavereita enkä voi välttyä ajatukselta, että miksi minä saan jatkaa, mutta kaveri ei? Katsotaan nytten.

Epäilyksen siemen ja toinenkin

Viimeinen sairaslomapäivä lähestyy iltaa. Hui. Hirvittää vähän tuo huominen työpäivä, osaanko minä enää tehdä siellä mitään, katsooko kaikki työkaverit nenän vartta pitkin kun olen rohjennut "lusmuta" töitä ja lista muita vastaavan kaltaisia ongelmia. Mietintää aiheuttaa myös tieto käynnissä olevista organisaation/tehtäväjaon muutoksista, työpaikalla on kuulema pidetty kokouksia suljettujen ovien takana,sipisty, supistu ja suunniteltu kenenkään kuitenkaan vielä mitään meille määräaikaisille työtekijöille kertomatta. Hieman pelottaa...en olisi ollenkaan yllättynyt jos jo suullisesti pomon lupaaama kesätyö tultaisiin kohdaltani perumaan. Työmäärähän tuolla ei todellakaan ole vähentynyt, mutta muutoksen tuulia on kovasti tuollakin liikkeellä. No katsotaan, olenko jo huomenna viisaampi työkuvioiden suhteen.

Madonnan konserttilipuista ei ole kuulunut mitään uutta. Pikainen vilkaisu luottokortin tietoihin kertoi kuitenkin, että liput on sieltä ainakin veloitettu, mutta tuleeko rahoille vastinetta jossain vaiheessa. Minä olen edelleenkin erittäin skeptinen aiheen suhteen.

Mulla on liput konserttiin... ehkä

Olipas tänä aamuna revohka ja kunnon operaatio. Aiheena oli paljon muitakin keskusteluttanut aihe Madonnan-konserttilippujen ostaminen. Läheinen Lippupisteen myyntipiste oli jo kahdeksan jälkeen niin täynnä jonottajia, että ei oikein napannut kauheasti jäädä jonottelemaan. Puhelimella pääsin läpi ainoastaan keskustelemaan toisten ostajien kanssa, koskaan en saanut yhteyttä itse Lippupisteeseen. No nettisivutkaan eivät auenneet, eli sen ainoan onnekkaan kerran kuin sivut sain auki, onnistui myös ilmeisesti tuo itse ostaminenkin ilman yhteyden katkeamista tai muuta sählinkiä. Vahvistuskin ostotapahtumasta tuli s-postiin, mutta en usko ennenkuin liput ovat näpissäni. Uskomaton show, paljon agressioita, pettymisiä ja kirosanoja ja kaikki vaan muutaman C-karsinan lipun takia.

Eli nyt eikun odottelemaan lippuja.

Tekis mieli

siideriä ja suklaata. Taidan olla vaan liian laiska paska jaksaakseni lähteä minnekkään, auto pitäisi kaivaa tuolta lumihangesta, pistää lämpiämään ja ja ja... Hmm pitänee harkita ihan tätä tosissaan, sen verran kovasti juuri nyt himottaisi siideri tai kaksi, eli juuri nyt taidan kaivata lohturuokaa aika rankastikkin.

Tähän painokelvoton kirosana

Kyl mie tiesin olevan sitä sun tätä ja tylsäkin vielä, mutta silti? Joo-o, olkoot ihan miten vaan. Vitutuskäyrät on taas kohdillaan. No, eip voi mitään.

Minen nyt jaksa! AAARGHT.

Hih

Selkä alkaa olla jo aika ok ja ihan vaan likkumisen riemusta ajattelin kolailla pihamaalta vähän noita sataneita lumia pois. Voi miten ihanaa oli, kun pystyi liikkumaan ja tekemään melkein normaalista kaikkea joten lumien kolailukin oli oikein mukavaa liikuntapuhaa. Sain vielä yllättäen kaveriksi alakerran perheen kaksi vanhinta muksua ja touhu oli ihan kivaa, mitä nyt välillä piti lohdutella polvensa satuttanutta ja hysteerisenä itkevää tyttöä, sekä muita pieniä hidasteita. Olipa mukavaa, lapsissa on se ihan puoli, että ne on niin kamalan avoimia ja rehellisiä kaikesta. :)
Niin-n, siis selvennyksenä. Asun omakotitalossa, joka on jaettu kahteen täysin erillään olevaksi huoneistoksi, yläkerrassa asun minä ja alakerrassa tämä 5 henkinen lapsiperhe. Yhteistä tilaa ei ole muuta kuin tuo piha ja varastorakennukset, sekä yksi yhteinen ulko-ovi mistä minä menenen omaan huoneistooni ja he omaan huoneistoonsa. Ihan toimiva ratkaisu, ainut mitä hetkittäin kaipaan on oma sauna, mutta kaikkea ei voi saada.

Kävin kaupasta ostamassa hiivaa ja kardemummaa, eli toivottavasi tulossa olisi tänään pullaa ;)

Mukamas120cm

Tunsin oloni riittävän terveeksi ja kävin vihdoinkin ostamassa olohuoneeseen pimennysrullaverhot. Pohdin pitkään säleverhojen ja rullaverhojen välillä päätyen valitettavasti rullaverhoihin. Ostin 120 cm leveät, ihan tavis pimentävät rullaverhot ja kiikutin ne tyytyväisenä kotiin, purin pakkauksista ja kokosin sekä kasasin palapelit kuntoon. Kiikuin katonrajassa ja tyytyväisen porailin kiinnityshärpäkkeet paikoilleen- Kaiken piti olla valmiina itse verhojen asentamista varten. Hetken pähkäilyjen jälkeen alkoi ihmettely, miten kummassa ikkuna-aukko ei peitykkään... mittanauha käteen ja karu fakta oli, että rullaverhojen leveys olikin 115 cm paketin kyljessä koreilleen 120 cm sijaan.

Voi V****.Nyt sitten mulla on ikkunassa muutaman sentin liian kapeat rullaverhot, hemmetti sentäs. Mietin mielessäni, että olisiko minun pitänyt jostain tietää yleispätevänä sääntönä pimentävien rullaverhojen olevan aina ja joka valmistajalla 5 senttiä ilmoitettua kapeampia, vai onko tässä nyt joku grandekusetus menossa. Harmittaa ihan hemmetisti, sillä mitenkähän minä nyt nuo palautan takaisin kun ne on kuitenkin jo kasattu, koottu ja jo ikkunaankin ruuveilla porattuna/ripustettuna. Paskat. Nyt minä olen vihainen. Palautetta liikkeeseen lähtee jokatapauksessa...
MURRRR.

Ohos

Eräs kaverini tapasi tässä vuodenvaihteessa miehen ja hullaantui nyt herraan siinä määrin, että on muuttamassa miehen perässä toiselle puolelle Suomea. Pariskunnalla on kovasti myös vauvahaaveita. HUI! Oikeesti. Pelottavaa. Toivon toki rakkauden ja onnen kestävän, mutta ehkä sitä vauvajuttua kannattaisi miettiä vielä hetki.

Okei! Myönnetään. Olen varmaan vaan se kateellinen ja äksy vanha ämmä, joka ei vaan enää usko rakkauden vaalenpunaisiin hörtöihin. Kyyninen, katkera nainen, joka ei juuri nyt oikeasti oikein jaksa uskoa ikuisen rakkauden ihanuuteen ja ikuiseen onneen. HYI MINÄ :( Sairaslomalla makoilu ei taida tehdä minulle hyvää)

Märinää taas kaikesta

Jos en ole vielä maininnut, niin yksi henkilö top5 inhokkilistallani on Johanna Tukiainen. Nyt neiti näkee sitten demoneita uskoontulonsa jälkeen. Joo-o, no eipä siinä mitään. Toivottavasti lääkitys tai muu apu löytyy hänellekin jossain vaiheessa tai sitten Hymy lehti menisi konkkaan, eikä kenenkään tarvitsisi tyrkyttää sinne juttujaan. Niin joo, ja 7-päivää saisi mennä samassa rytäkässä.

Mulla on oikeasti liian paljon nyt vapaata aikaa. En oikein voi tehdä mitään täysipainoisesti, sen verran hankala tuo koipi kuitenkin on. Tympii, tylsii ja pitkästyttää. Sain sentäs tänään tehtyä vihdoinkin vanhempien puolesta anomuksen Acerille, että lähettäisivät vihdoinkin ne palautuslevyt isälle. Leivoin myös tonnikala/kylmäsavulohihyrriä, joista toivottavasti tuli hyviä. Jääkaapissa oli tuorejuustona tuota kylmäsavulohta ja sen parasta ennen päiväys on ihan kohta joten juusto piti tuhota jollain keinolla. Pikainventaario raaka-aineista herätti sitten ajatusen lehtitaikinaan tehdyistä hyrristä, pitää maistaa leipomuksia kunhan vähän naposteltavat jäähtyvät.

Täältä kotoani on tuohon lähimpään kauppaan huimat parisataa metriä matkaa ja kovasti laiskottaisi tuokin matka. Hekumoin päivällä jo ajatuksesta kylmästä siideristä, nyt varmaan pitäisi sitten mennä ostamaan tölkki siideriä tai ehkä toinenkin ja tyydyttää tämä mieliteko. Runsaas särkylääkkeiden syönti kun on viimeaikona ikävästi ja aika tehokkaasti estänyt näiden alkoholipitoisten juomien nauttimisen.

Sairaana lomaillessa

Tapaus Johanna Korhonen on näköjään taas hieman edennyt ja odotan mielenkiinnolla miten se loppuu. Itsessäni heräsi aika suuria agressiota aiheesta ja olenkin hieman yllättynyt moisista henk.koht. reaktiostani. Ilmeisesti tämä osittainen oma kaapissa oloni varsinkin työympäristön suhteen alkaa taas ahdistaa, tai no joo onhan se jo ahdistanut jonkin aikaa. Hemmetti, että elämä ja oma pelkuruus on välillä typerää.

Niin-n joo. Olin eilen töissä, mutta tänään sinne ei ole enää menemistä kipujen palattua takaisin sulostuttamaan arkeani. Varmaan tämäkin viikko tulee lorvittua kotona ja voin taas todeta että ärsyttävää tämä sairastaminen. Toisaalta järki sanoo, että pitäisi malttaa antaa selän parantua rauhassa, eilinen työhönpaluu-kokeilua ei toivottavasti hidastanut selän parantumista. Mieli tekisi kyllä kovastikin takaisin töihin, sen verran kivaa oli oikesti taas olla töissä. Ohos, sanoinko minä todella tuon? Kivaa,töissä??? Olenkohan minä ottanut liian monta huumemyrkkypilleriä (joita myös särkylääkkeiksi sanotaan) viime aikoina.


*****************************************************************************
Edit kello 13.27
Lääkäritäti määräsi sitten sairaslomani jatkumaan vielä kymmenen päivää. Kyseinen lääkäri ihmetteli korkeaa(?)kipukynnystäni kuultuaan minun olleen eilen töissä tällä kipeällä pakaralla/jalalla. Lääkäri sai vääntelyllään aidot kivun kyyneleetkin minulle aikaiseksi ja alkukantainen rääkäisyni aí saatanan jälkeen hänkin uskoi minun olevan asteen verran kipeä. Harmittaa. Toivottavasti koipi/selkä kestäisi sen verran, että voisin edes autoilla Hanin luo.