Eräs kaverini tapasi tässä vuodenvaihteessa miehen ja hullaantui nyt herraan siinä määrin, että on muuttamassa miehen perässä toiselle puolelle Suomea. Pariskunnalla on kovasti myös vauvahaaveita. HUI! Oikeesti. Pelottavaa. Toivon toki rakkauden ja onnen kestävän, mutta ehkä sitä vauvajuttua kannattaisi miettiä vielä hetki.
Okei! Myönnetään. Olen varmaan vaan se kateellinen ja äksy vanha ämmä, joka ei vaan enää usko rakkauden vaalenpunaisiin hörtöihin. Kyyninen, katkera nainen, joka ei juuri nyt oikeasti oikein jaksa uskoa ikuisen rakkauden ihanuuteen ja ikuiseen onneen. HYI MINÄ :( Sairaslomalla makoilu ei taida tehdä minulle hyvää)
4 kommenttia:
Mun mielestä ei tarvi miettiä, jos kerran aikuisia ihmisiä. Mä oon niin kyyninen ja monta eroa läheltä nähnyt, että en myöskään usko mihinkään ikuiseen ruusunpunarakkauteen. Ja toki lapselle ikävää jos erossa toinen vanhemmista häviää elämästä, MUTTA jos se vanhempi ei jaksa yhteyksiä pitää, ei siitä mitään "hyötyä" olisi lähivanhempanakaan. Miettiminen ja odotteleminen ei tee ihmistä yhtään sen valmiimmaksi vanhemmuuteen, puhtaalta pöydältä lähdetään kun vaavi ekaa kertaa on sylissä. Ihmiset miettii ihan liikaa ja sitten jää tekemättä asioita mitä myöhemmin sitten katuu.
Paasaukseksi meni, minäkin kipeenä täällä ja seinät kaatuu päälle :D
Hmm. Ihan hyvä mielipide. Ehkä minä enemmänkin tarkotin, että heidän pitäisi ensin miettiä omaa suhdettaan vähän pitemmälle. Vajaa kahden kuukauden tuttavuuden perusteella ei kuitenkaan toista vielä tunne...Kaverillani kun on tapana ihastua ja vihastua hyvin nopeaan tahtiin, sekä suuri läheisyydentarve. Hänelle on tärkeää että on joku lähellä, ettei tarvitse olla yksin. Mutta kaikkea hyvää heille, ei siinä mitään.
Niin ja koetetaan me sairastaa itsemme terveiksi. Paranemisia. :)
Niin, ehkä sitä suhdetta pitää miettiä. tai sitten ei. Jotkut asiat vaan tietää. Tai sitten ei :D. Me muutettiin yhteen kolmen kk:n seurustelun jälkeen ja siinä vaiheessa oli laps jo suunnitelmissa.
Okei no olisin voinut ehkä miettiä tarkemmin paria juttua :D. mutta en mä olis tienny vastauksia silloin.
Se on hienoa jos on varma asioista ja tietää mitä kuuluu tehdä. Mie en tiedä näköjään koskaan mistään mitään, tai jos olen varma jostain, niin se menee pieleen kuitenkin. Pelkuruuttakin on aika iso osa mukana. :(
Lähetä kommentti