Aivoni käyvät ylikierroksilla ja vaikka kotiutumisesta on jo jonkin aikaa, työasiat keikkuvat yhä vain mielessä. Varsin kaikki ne duunit mitä tuli tehtyä väärin, mitä ei ehtinyt tehdä tai mikä muuten vaan meni jostain syystä pieleen. Olen puhunut viime aikoina aivan liian paljon puhelimessa asiakkaiden kanssa, kunnellut valitusta, kiroiluja ja huutamisia. Eräskin lupasi tulla käymään kirveen kanssa, ellei ongelmaa vihdoin saada korjattua. Toinen huusi perkelettä ja vittua niin paljon, että puhelu piti pistää poikki, toinen taas kertoi vaiherikkaasti elämästää vieroitusten ja katkaisuhoitojen tiimellyksestä, sekä kootuista selityksistä miksi hän ei juuri nyt voi maksaa laskua. Sähköpostini pursuaa soittopyyntöjä, joita ei ehdi toteuttamaan ja siitäkin huolimatta eräillä työkavereilla on aikaa ja pokkaa mennä katsomaan telkkarista MM-kisahiihtoja ja surffailla lomamatka-sivuilla. Voi pa.... ja muita laatusanoja.
Huokaus. Tänään taas mietin vakavasti miksi ihmeessä minä olen tulla töissä, varsinkin näinä hetkinä kun sattumalta kaikki muut ovat lomalla tai sairaana.Jep, jep...No, onneksi päivä on enää kaksi tälle viikolle ja pikkuhiljaa porukkaa alkaa tippua takaisin töihin lomiltaan. PUUH.
Taidan mennä syömään laskiaispullan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti