Tapaus Johanna Korhonen on näköjään taas hieman edennyt ja odotan mielenkiinnolla miten se loppuu. Itsessäni heräsi aika suuria agressiota aiheesta ja olenkin hieman yllättynyt moisista henk.koht. reaktiostani. Ilmeisesti tämä osittainen oma kaapissa oloni varsinkin työympäristön suhteen alkaa taas ahdistaa, tai no joo onhan se jo ahdistanut jonkin aikaa. Hemmetti, että elämä ja oma pelkuruus on välillä typerää.
Niin-n joo. Olin eilen töissä, mutta tänään sinne ei ole enää menemistä kipujen palattua takaisin sulostuttamaan arkeani. Varmaan tämäkin viikko tulee lorvittua kotona ja voin taas todeta että ärsyttävää tämä sairastaminen. Toisaalta järki sanoo, että pitäisi malttaa antaa selän parantua rauhassa, eilinen työhönpaluu-kokeilua ei toivottavasti hidastanut selän parantumista. Mieli tekisi kyllä kovastikin takaisin töihin, sen verran kivaa oli oikesti taas olla töissä. Ohos, sanoinko minä todella tuon? Kivaa,töissä??? Olenkohan minä ottanut liian monta huumemyrkkypilleriä (joita myös särkylääkkeiksi sanotaan) viime aikoina.
*****************************************************************************
Edit kello 13.27
Lääkäritäti määräsi sitten sairaslomani jatkumaan vielä kymmenen päivää. Kyseinen lääkäri ihmetteli korkeaa(?)kipukynnystäni kuultuaan minun olleen eilen töissä tällä kipeällä pakaralla/jalalla. Lääkäri sai vääntelyllään aidot kivun kyyneleetkin minulle aikaiseksi ja alkukantainen rääkäisyni aí saatanan jälkeen hänkin uskoi minun olevan asteen verran kipeä. Harmittaa. Toivottavasti koipi/selkä kestäisi sen verran, että voisin edes autoilla Hanin luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti